Rintamalla vuonna 1941 säännösteltiin tiukasti juotavaksi tarkoitettua alkoholia, mutta suomalaiset sotilaat olivat kekseliäitä hankkimaan korvikkeita.
Asiasta kertoo Talouselämä, joka lainaa Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin kirjaa Viinalla terästetty sota (2017).
Sotilaiden keskuudessa suosittu kovike oli ”telaketjuviina” eli bensiinin ja etanolin seoksesta tislattu neste. Tislauksen lähtöainetta käytettiin sodassa autojen ja työkoneiden polttoaineena. Seos sisälsi 70–80 prosenttia bensiiniä ja 20–30 prosenttia etanolia.
Seoksen tislaaminen on mahdollista, mutta vain yhden askeleen tislauksella etanolijatkeeseen päätyy väistämättä osa bensiinin hiilivedyistä.
Kirjasta ei TE:n mukaan täysin ilmene, käyttivätkö sotilaat kenttäoloissa huolellista monen askeleen tislausta vai oliko juoma osittain puhdistettua etanolia, joka sisälsi bensiinistä peräisin olevia myrkkyjä. Kirjasta kuitenkin käy ilmi, että rintamamiesten muistoissa korvikeviina tuoksui bensiinille. Tämä viittaa siihen, että juoma oli yhä myrkyllistä.
Telaketjuviinaa valmistettiin myös Molotovin cocktailien eli polttopullojen sisältämästä petrolista, tervasta ja etanolista. Alkoholibensiiniä saatettin puhdistaa veden kanssa uuttamalla, jolloin etanoli liukenee veteen kaikissa suhteissa, mutta bensiinin sisältämät hiilivedyt eivät veteen juuri sekoitu.
Sotilaille kelpasi korvikkeeksi myös ”pahalta haiseva” konekiväärien jäähdytysneste.
– Varastettiin armeijan varastoista jäähdytysnesteenä käytettyä voimakasta etyylialkoholiseosta, josta sitten alkeellisella tislausmenetelmällä erotettiin enimmät myrkyt. Jäljelle jäänyt ainekin oli sitä luokkaa, että se melkein tappoi varomattoman ensikertalaisen, nimetön sotilas muistelee Pulkkisen ja Wistin kirjassa.