Pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa elokuvateattereilta vaadittava 2 metrin turvaväli on täysin suhteeton, toteaa Suomen Filmikamari ry:n toimitusjohtaja Tero Koistinen.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto ilmoitti perjantaina, että pääkaupunkiseudun nykyisiä kokoontumisrajoituksia tullaan jatkamaan 10. elokuuta asti. Samalla viikolla Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä päätti jatkaa samanlaisia rajoituksia Lahdessa, vaikka AVI niistä siellä jo luopui.
– Epidemian kiihtymistason rajoitus sisältää perusteettoman 2 metrin turvavälin, joka rajoittaa kestämättömästi ja terveysturvallisuutta lisäämättä elinkeinovapautta sekä kansalaisten sananvapautta, Koistinen sanoo kannanotossa.
– Emme voi ymmärtää, miksi missä tahansa muussa yhteiskunnan toiminnassa, johon ihmiset kokoontuvat, kuten baarin pubivisaan tai kuntosalin ryhmäliikuntatunnille, voidaan kokoontua ilman kahden metrin turvaväliä, mutta elokuvateatteriin ei.
Koistisen mukaan lukuisat tutkimukset osoittavat, että nykyaikainen elokuvateatteri on koronaturvallinen.
– Tutkimusten lisäksi myös käytäntö on osoittanut, että elokuvateatterissa on turvallista: Suomesta eikä maailmalta ole tiedossa yhtään tartuntaketjua, joka olisi lähtenyt elokuvateattereista. Pandemian keskellä metrin turvavälillä on vältytty tartuntaketjuilta.
Koistisen mukaan kahden metrin turvaväli syö elokuvasalin asiakasmääriä niin, että salin muodosta riippuen jää käytettäväksi vain 10–25 prosenttia salin kapasiteetista.
– Rajoitus on myös epäoikeudenmukainen verrattuna muihin elinkeinoihin. Aloilla, joista todistetusti on lähtenyt satoja tartuntaketjuja, sallitaan kokoontuminen ilman 2 metrin turvaväliä.
Koistinen korostaa, että elokuvateatterien toiminta ei ole kannattavaa 10–25 prosentin kapasiteetilla. Kotimainen elokuva on kärsinyt jo pitkään koronan vaikutuksista.
– Pääkaupunkiseutu ja Lahti vastaavat vuodesta riippuen 30–40 prosentista suomalaisista elokuvakäynneistä. Elokuvien tuottajat ovat panostaneet miljoonia elokuvien tuotantoon ja tarpeettomat rajoitukset, jotka eivät edistä terveysturvallisuutta, estävät elokuvien mahdollisuuden menestyä.
– Elokuva-alalla halutaan tehdä töitä, eikä lisätä valtion tukitaakkaa.