Mitrusen mukaan tämä työmarkkinoiden ”polarisaatio” alkoi jo 90-luvun puolivälissä. Itse asiassa kyse on työmarkkinoiden rakennemuutoksesta.
Esimerkiksi matalapalkkaisten lähihoitajien ja korkeapalkkaisten diplomi-insinöörien osuudet työvoimasta ovat kasvaneet, kun taas keskipalkkaisten toimisto- ja tehdastyöntekijöiden osuudet ovat vähentyneet.
Keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuus on laskenut vuosina 1995–2008 noin 12 prosenttiyksikköä.
Eniten suhteellista osuuttaan hävinneitä keskipalkkaisia ammatteja ovat esimerkiksi konepajatyöntekijät, asentajat ja korjaajat. Sen sijaan eniten osuuttaan ovat kasvattaneet matemaattis-luonnontieteelliset ja tekniikan erityisasiantuntijat.
Mitrusen mukaan kasvava eriarvoisuus voisi pahimmillaan aiheuttaa yhteiskunnallisia ongelmia, mutta ilmiön todellisia rasitteita on vielä vaikea arvioida. Teknologinen muutos on vaikuttanut myös matalapalkkaisiin ja vähän koulutusta vaativiin ammatteihin. Kaikkien ei siis tarvitse olla huippukoulutettuja menestyäkseen työmarkkinoilla tulevaisuudessa.