Kun kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsinta on nyt koko poliittisen agendan kuumin peruna, kannattaa palauttaa mieleen, mistä vuosi sitten kohistiin.
Kuntavaalit olivat tulossa ja SDP riemuitsi ”torjuntavoitostaan”: Hoitolaitosten alimitoitukseen oli saatu nollatoleranssi.
Oikeastihan asia meni niin, että SDP oli joutunut perääntymään budjettiriihessä vaatimuksestaan kirjata 0,7 hoitajan minimi asukasta kohti tulossa olevaan vanhuspalvelulakiin.
Tässä vaiheessa voimassa oli vielä hallituspuolueiden sopima kompromissi siitä, että mitoituksesta voitaisiin säätää tarvittaessa vuoden 2015 alusta asetuksella, vaikka luku oli pudonnut 0,7:stä nykysuositusten mukaiseen 0,5:een.
Myöhemmin perustuslakivaliokunta linjasi mitoitusten säätämisen asetuksella kuitenkin mahdottomaksi. Lopputulokseksi koko sopasta jäi sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuma, jossa eduskunta edellyttää vanhuspalvelulain täsmentämistä, ellei hoitolaitoksissa ole saavutettu vuoden 2014 aikana nykysuositusten mukaista 0,5:n minimiä.
Kokoomukselle, joka oli tiukasti vastustanut henkilöstömitoitusten kirjausta lakiin, asiassa otettu ”aikalisä” oli helpotus. Helpotuksen huokauksia kuului myös sosiaali- ja terveysministeriön virkamieskunnasta, jolla on käytännön ymmärrystä aiheesta. Mistä ihmeestä tarvittavat työntekijät olisi saatu ja miten tämä olisikaan voinut kahlita tulevaisuuden keinoja vastata väestön ikääntymisen haasteisiin?
Ministeriössä oli myös laskettu, että SDP:n ajama mitoitus olisi peräti tuplannut vanhuspalvelulain 150 miljoonan euron kustannukset.
”Jos yksikin hoitolaitos..”
Tämän jälkeen asiasta on puhuttu julkisuudessa tuskin lainkaan. Ei ole vaikea arvata, miksi tässä normitalkoiden höyryssä poliitikoilla ei ole kovasti intoa muistuttaa asiasta.
Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa on noussut esiin, onko vuoden 2015 alusta kaikkia vanhuspalvelulakiin tulossa olevia säännöksiä edes mahdollista toteuttaa? Kuntaliitto on laskenut, että näiden säännösten toteuttaminen maksaisikin noin 80 miljoonaa euroa, kun ministeriön arvio jää 51 miljoonaan euroon.
Ja tähän päälle vielä henkilöstömitoitukset? Ei kai nyt sentään.
SDP:n piiristä on usein korostettu, että kirjaus lakiin tulee, ”jos yksikin hoitolaitos ei noudata 0,5:n suositusta”.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan vajaa viidennes julkisen puolen yksiköistä ja alle kymmenen prosenttia yksityisistä ei täyttänyt 0,5:n henkilöstösuositusta vuoden 2010 kyselyssä.
Entä miten toimii valvonta mahdollista tulevaa lakikirjausta varten?
Valvirasta kerrotaan, että toimintayksiköille on lähetetty toukokuussa asiasta kyselyä ja tuloksia odotetaan joulukuussa.
– Sitten näemme, onko yksiköitä, joissa tämä 0,5:n mitoitus ei toteudu ja näillä yksiköillä on sitten aikaa laittaa asiat kuntoon, kertoo sosiaalineuvos Hanna Ahonen tuoreen Nykypäivän haastattelussa.
Ahonen myöntää, että mitoituksen toteutumista on kuitenkin mahdoton aukottomasti valvoa, sillä tässä luotetaan lähtökohtaisesti yksiköiden omiin ilmoituksiin, vaikka pistotarkastuksiakin toki tehdään.
Ahonen myöntää edelleen, että mitoitusten laskemisesta on erilaisia tulkintoja, vaikka ohjeet pitäisikin olla selvät.
Ministeri: Mahdollista perääntyä
Entiselle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.) henkilöstömitoitusten saaminen lakiin oli tärkeä missio. Nykyinen peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) ei tyrmää kuitenkaan mahdollisuutta tarkastella asiaa uudelleen, muttei itse halua olla tässä aloitteellinen.
– Totta kai tämä yleistilanne vaikuttaa siihen arvioon, miten voimme näistä kaikista tavoitteista pitää kiinni. Se on sitten koko hallituksen tehtävä arvio, itse en ryhdy peruuttamaan sellaisessa asiassa, joka kuitenkin omalle tontilleni kuuluu, Huovinen kommentoi asiaa Nykypäivälle.
Huovinen uskoo, että mitoitusten kirjaaminen lakiin jopa vuoden 2015 alusta olisi aikataulullisesti kuitenkin mahdollista. Siitäkin huolimatta, että syksyllä 2014 laitoksiin lähtee uusintakysely, jonka purkaminen vie oman aikansa.
Käytännössä mahdollisuus kirjata henkilöstömitoitukset vanhuspalvelulakiin hautautunee kaikessa hiljaisuudessa. Joko kaikki hoitolaitokset ainakin ilmoittavat täyttävänsä normit tai sitten jonkun yksittäisen hoitolaitoksen ongelmia katsotaan käytännössä läpi sormien.
Kirjoittaja Satu Schauman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja.