Hännisen mukaan verenpaine saattaa olla normaali vastaanotolla tehdyissä mittauksissa, vaikka se on koholla kotioloissa. Piilevä kohonnut verenpaine lisää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa lähes yhtä paljon kuin pysyvästi sekä vastaanotolla että kotona kohonnut verenpaine.
Piilevää kohonnutta verenpainetta esiintyy väitöskirjatutkimuksen perusteella kahdeksalla prosentilla suomalaisesta aikuisväestöstä. Potilailla, joilla todettiin piilevä kohonnut verenpaine, oli enemmän verenpaineeseen liittyviä kohde-elinvaurioita sydämessä, munuaisissa ja valtimoissa kuin henkilöillä, joiden verenpaine oli normaali sekä kotona että vastaanotolla. Lisäksi nämä potilaat sairastuivat sydän- ja verisuonisairauksiin kaksi kertaa useammin kuin henkilöt, joiden verenpaine oli normaali.
Huomionarvoista on, että vastakkaiseen ilmiöön, jossa on kohonnut vastaanottoverenpaine ja normaali kotiverenpaine, liittyi pienempi sydän- ja verisuonisairauksien vaara kuin piilevään kohonneeseen verenpaineeseen.
Väitöskirjatutkimuksen yhtenä tavoitteena oli löytää keinoja tunnistaa ne potilaat, joiden kotona mitattu verenpaine eroaa vastaanotolla mitatusta verenpaineesta. Tulosten perusteella kotiverenpaine kannattaa mitata erityisesti silloin, kun potilaalla on tyydyttävä vastaanottoverenpaine (130–139/85–89 mmHg), diabetes, verenpaineeseen liittyvä kohde-elinvaurio tai useita muita sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi suuri painoindeksi, poikkeava veren rasva-arvo, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö.
Tutkimuksessa käytettiin kahta väestöaineistoa. Pienempi, lounaissuomalainen väestöaineisto mahdollisti kahden mittausmenetelmän, koti- ja 24 tunnin ambulatorisen verenpainemittauksen, vertaamisen. Molempia menetelmiä voi käyttää piilevän kohonneen verenpaineen tunnistamisessa, vaikka ne tunnistavat osin eri henkilöitä. Suurempi väestöaineisto perustui vuosina 2000–2001 toteutettuun maanlaajuiseen Terveys 2000 -tutkimukseen. Tämä aineisto käsitti yli 2 000 iältään 44–74-vuotiasta henkilöä, joita seurattiin seitsemän vuoden ajan.
Hännisen väitöstutkimus tarkastetaan Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 17.1. Vastaväittäjänä on dosentti Hannu Vanhanen Kansaneläkelaitoksesta ja kustoksena professori (ma) Päivi Korhonen Turun yliopistosta.