Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini kertoo muistelmakirjassaan Yhden miehen enemmistö (Otava) suhteestaan häntä puolueen johdossa seuranneeseen Jussi Halla-ahoon. Soini aloittaa eurovaaleista 2009, joihin hän itse lähti ehdolle puolueen oltua nousuvireessä.
– Ehdokasasettelussa ilmeni ongelma, Jussi Halla-aho. En tuntenut koko miestä, mutta hän oli päässyt Helsingissä valtuustoon ja luonut pienen kulttimaineen blogikirjoituksillaan. Hän ja etenkin hänen taustajoukkonsa halusivat miehen ehdolle. Mäki-Ketelä -niminen mies Tampereelta oli alkanut keräämään nimiä villiin listaan siltä varalta, että Halla-aho ei tule valituksi perussuomalaisten EU-ehdokkaaksi.
Soini kirjoittaa olleensa täysin allerginen tällaiselle toiminnalle ja päättäneensä ”tappaa tämän ilmiön”.
– Otin Halla-ahoon yhteyttä, tapasimme ja sanoin, että tällainen peli ei vetele, nimien keruun on loputtava tai lista sulkeutuu kohdaltasi heti. Halla-aho sanoi minulle, ettei hän voi suitsia kannattajiaan. Vastaus oli selvä, mutta sen sisältö ei minulle kelvannut, ja vedin johdot irti. Jussi Niinistö ilmoitti Halla-aholle jokunen päivä myöhemmin, että ovi on kiinni. Samalla teimme selväksi, että jos villi lista tulee, niin eduskuntaehdokkuus menee samassa paketissa.
– Tiedä sitten, jäikö tästä vammaa Halla-ahon sieluun vai ei, mutta villiä listaa ei koskaan tullut.
Jussi Halla-aho päätyi suosittelemaan kannattajilleen Sampo Terhon äänestämistä.
Eduskuntavaaleihin 2011 tultaessa Halla-aho oli julkaissut Nuivan manifestin. Soinin mukaan sillä oli ”vaalimenestykseen oma vaikutuksensa, etenkin äänten jakautumiseen puolueen listojen sisällä”.
– Media meni tietysti täysillä Halla-ahon lankaan, niin kuin on mennyt näihin päiviin asti. Hänellä ei ole aikomustakaan kiistää puheitaan ja ajatuksiaan, katumuksesta puhumattakaan. Julkisuus otetaan talteen, lahko vahvistuu paheksunnasta ja pöyristyneistä reaktioista. Mestari ei erehdy, pakitusta ei tulla näkemään eikä anteeksipyyntöjä kannata odotella, Soini luonnehtii.
Soini sanoo menettäneensä tuolloin vähäisenkin yhteytensä Halla-ahoon, kun tämä joutui luopumaan hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta.
– Oli harmillista, että Halla-aho sai korkeimmasta oikeudesta tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja puheenjohtajuus meni katkolle. Tuomio oli väärä, vaikka mies on mälsä. Vanhat tukit uivat pintaan, eikä Halla-ahosta löytynyt tilanteen vaatimaa nöyryyttä, vaan hän teki mieluummin itsestään sananvapauden marttyyrin. Tässä tilanteessa häntä ei enää voinut auttaa.
– Hänestä ei eduskuntaryhmässä ollut sen paremmin hyötyä kuin haittaakaan. Halla-aho on yksiniittinen mies, joka totesi tilanteen ja mukautui siihen. Varmasti hän koki tuomion ja sen seuraukset epäoikeudenmukaisiksi ja vastasi siihen vetäytymällä kuoreensa. Siinä tilanteessa en joutanut häntä suremaan, välimme olivat asialliset mutta niukat.
Timo Soinin mukaan Jussi Halla-aho ei sitoutunut missään vaiheessa sen enempää puolueeseen kuin sen hallituspolitiikkaankaan.
– Miehen jäsenmaksu puolueelle oli laiminlyötynä ja maksamatta kahtena vuotena peräkkäin, hän oli siis vaalikelvoton. Tämän vuoksi hän ei edes olisi voinut olla ehdolla puolueen johtopaikoille Turun vuoden 2015 puoluekokouksessa. Mielestäni epälojaalia maksurästimiestä on turha etulinjaan komentaa, enkä sitä koskaan tehnyt.
– En ole koskaan pitänyt Halla-ahoa johtajana, Soini toteaa toisaalla kirjassa.
– Puheenjohtaja hänestä tuli, koska hän oli laittanut liikkeelle jotain sellaista, jota hän ei kyennyt tai halunnut enää pysäyttää. Kuvio ja käytösmalli on täsmälleen sama kuin kymmenisen vuotta aikaisemmin hänen pyrkiessään EU-vaaliehdokkaaksi ja tukijoiden kerätessä kannattajalistoja.
– Halla-aho toimii aina samalla tavalla. Hän ei kykene suitsimaan kannattajiaan, mutta ei hän heiltä mitään kysykään. Mestari ilmoittaa, ja alamaiset hurraavat. Käsitykseni on, että Halla-aho ei halua olla esillä, eikä hän kestä leikkiä eikä puheenjohtajuuden painetta.
– Jos valita saamme, niin toistemme seura ei suuremmin kiinnosta. Maailmamme eivät kohtaa, harrastuksemme, tapamme, huumorimme tai sen puute ovat erilaiset, yhteistä on vähän, halua olla yhdessä vielä vähemmän. Tämä ei merkitse sitä, etteikö Halla-aho ole kyvykäs moneen asiaa. Hän on, mutta en pidä häntä johtajana. Siinä hommassa pitää olla empatiaakin, mutta se häneltä puuttuu.
Laura Huhtasaarta Soini luonnehtii kirjassaan ainoastaan ”kopiomaisteriksi”.
LUE MYÖS:
Timo Soini ei voi sietää toimittajien tekemiä ”analyyseja”
”Olin surullinen ja hämmästynyt Pekka Haavistosta”
