[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”tasavallan-presidentti” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tasavallan presidentti Sauli Niinistön valkoinen tennari naputtaa Jukka Kuoppamäen Sinisen ja valkoisen tahtiin. Kokkolan Meripuiston ulkoilmalavalle on kivunnut lasten harmonikkaorkesteri. Ilmeistä näkee, että monia jännittää. Onhan sentään pressa kuuntelemassa. Tai Sauli. Tai tuttavallisemmin Sale.
Presidenttipari on pukeutunut rennosti sinivalkoisiin, merihenkisiin asuihin.
– Iiiihanat raitapaidat, henkäisee pari naista eturivissä. Kännykkäkamerat napsivat kuvia.
Presidenttipari on tullut paikalle suoraan Tankarin majakkasaarelta. Kokkola on toinen pysähdyspaikka heidän kaksipäiväisellä Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntavierailullaan. Huomenaamusta on vuorossa Laihia. Sitten Seinäjoki. Sitten Ilmajoki.
Musiikkiesityksen jälkeen kuullaan Kokkolan kaupunginjohtajan Stina Mattilan sanat. Häntäkin näyttää hitusen jännittävän. Sitten on tasavallan presidentin vuoro. Hän keventää aluksi tunnelmaa kuvaamalla, kuinka äsken ”oli vähän Jennissä pitelemistä”.
Yleisö saa tietää, kuinka vaimo Jenni Haukio on soittanut pienestä tytöstä saakka harmonikkaa. Ja soittaa siis yhä.
Taivas ei ole Kuoppamäen laulun tapaan sininen, vaan uhkaavia pilviä täynnä. Silti tunnelma on kesäinen. Jotenkin suomalainen. Ihmiset ovat levittäytyneet mutkattomasti lavan eteen nurmikolle. Lapsiperheet lastenvaunuineen ja piknik-viltteineen. Nuoriso polkupyörineen ja skeittilautoineen. Vanhempi väki rollaattoreineen.
Ja suomalaisuudesta Niinistökin puhuu. Siitä, kuinka Suomi viettää tänä vuonna itsenäisyytensä satavuotisjuhlaa. Kuinka maailmassa ei ole montaakaan maata, joka ”niin nopeasti on noussut niin kukoistavaksi kuin Suomi”.
– Ja se on tietysti suomalaisten ansiota. Ainoastaan ja vain.
Sitten presidentti kääntää katseensa tulevaisuuteen, johon hän suhtautuu maailman myllerryksistä huolimatta luottavaisesti. Hän puhuu mittareista ja tutkimuksista, joissa Suomi menestyy. Valaa yhteishenkeä. Toivoa.
– Me olemme muun muassa maailman vakain maa. Se on aika paljon tällaisena epävakauden aikana. Sen ovat suomalaiset saavuttaneet.
Hän muistuttaa, kuinka suomalaiset ovat myös maailman viidenneksi onnellisin kansa. Sitten hän pitää hetken tauon ja jatkaa:
– Mutta kysynpä vain, muistammeko me sitä itse aina?
Kun Sauli Niinistö ilmoitti 29. toukokuuta lähtevänsä tavoittelemaan toista kautta presidenttinä, hän avasi päätöksensä taustoja Mäntyniemessä järjestämässään tiedotustilaisuudessa näin:
– Hyvinkin moni oli vedonnut aika syvästikin ja sitten, aivan yksinkertaisesti se, että minä rakastan tätä maata.
Niinistö painotti viimeistä lausetta. Kuulosti ja näytti siltä, että hän tarkoittaa mitä sanoo.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column css=”.vc_custom_1498558447610{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 10px !important;}” offset=”vc_col-lg-6 vc_col-md-6″][vc_separator][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
”Hän löi mahdollisten vastaehdokkaiden reidet täyteen maitohappoa heti lähtöviivalla.”
[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Samassa tilaisuudessa Niinistö oli pudottanut myös jonkinasteisen uutispommin ilmoittamalla lähtevänsä tavoittelemaan toista kautta valitsijayhdistyksen – ei kokoomuksen – ehdokkaana. Niinistö perusteli ratkaisuaan sillä, kuinka sisäpoliittisten valtaoikeuksien kaventamisen myötä presidentti on etääntynyt kauas puoluepolitiikasta. Ja sitten:
– Toisaalta minua myöskin hivenen kiehtoo nähdä, kuinka laaja-alaisesti ihmiset, suomalaiset, todella olisivat tukenani.
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuskeskuksen johtajan Markku Jokisipilän mielestä Niinistön ratkaisu oli ”taitava kampanjan aloitus”, jolla hän sementoi jo muutenkin vahvan kansansuosionsa.
– Hän löi mahdollisten vastaehdokkaiden reidet täyteen maitohappoa heti lähtöviivalla.
Poliittisten kilpailijoiden mielestä Niinistö potkaisi ratkaisullaan kokoomusta nilkkaan. Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) kummasteli näkemystä Verkkouutisten BenTV:ssä:
– Mihin me olisimme pettyneitä? Siihenkö, että Niinistö on käytettävissä? Sehän on hieno juttu. Vai siihenkö, että näin valitsijayhdistyksen kautta vaalityöhön saadaan mukaan vielä laajemmat kansalaispiirit kuin mikä olisi ollut mahdollista, jos hän olisi ollut vain kokoomuksen ehdokkaana? Siihenkö me olisimme pettyneitä? No emme tietystikään.
Kokoomus on vahvasti Niinistön takana eikä ole epäilystä, etteivätkö vaadittavat 20 000 nimeä valitsijayhdistyksen perustamiseksi saataisi kasaan.
Jokisipilän mielestä valitsijayhdistyksen kautta Niinistö tekee itsestään ”mahdollisen äänestettävän mahdollisimman laajalle joukolle ihmisiä”.
– Kokoomus puolueena olisi sen sijaan saattanut hyötyä Niinistön ehdokkuudesta kannatuksen nousuna maakuntavaaleissa, jotka järjestetään samaan aikaan presidentinvaalien kanssa, arvioi Jokisipilä.
Nykymuotoisissa presidentinvaaleissa asetelma on lopulta kärjistynyt aina kahden kamppailuksi. Sauli Niinistön kannatus on ollut viime aikojen kyselyissä 60–70 prosentin tuntumassa.
Aikanaan toista kautta tavoitelleen Tarja Halosenkin kannatus oli kyselyissä sitkeästi yli 50 prosentin, mutta silti päädyttiin toiselle kierrokselle. Lopulta Halonen voitti Niinistön niukasti prosentein 51,8 – 48,2.
Tulevissa presidentinvaaleissa varteenotettava haastaja Niinistölle saattaa jäädä kuitenkin puuttumaan. Pekka Haavisto -ilmiö nähtiin jo edellisissä presidentinvaaleissa, perussuomalaisten pakka on tällä hetkellä täysin sekaisin ja SDP palasi käytännössä lähtöruutuun Eero Heinäluoman kieltäydyttyä ehdokkuudesta. Nyt SDP:llä on isoja vaikeuksia löytää ehdokkaaksi ylipäänsä ketään. Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja on kannustanut väkeään asettumaan Niinistön taakse.
Jokisipilä pitääkin tällä hetkellä mahdollisena – jopa todennäköisenä – Niinistön läpimenoa jo ensimmäisellä kierroksella.
– Jos tällä hetkellä pitää ennustaa ja nykyiset asetelmat pitävät, niin kyllä tämä silloin ratkeaa jo ensimmäisellä kierroksella.
Jokisipilän mukaan yleinen ilmapiiri tuntuu olevan myös varsin erilainen kuin viisi vuotta sitten Haavisto-ilmiön aikoihin – unohtamatta viime viikon hallituskriisiäkään:
– Nyt kun maahanmuuttokriittinen, monikulttuurisuuskriittinen ja suvaitsevaisuuskriittinen halla-aholainen siipi on maalattu ihan totaalisesti nurkkaan, tämäkään ei huuda sellaista arvoliberaalia arvojohtajaa presidentiksi.
Yksi Niinistön tukija – kenties hivenen yllättävältä taholta – on Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja vuosilta 1998–2006. Hän ilmoittautui Twitterissä Niinistön kannattajakortin allekirjoittajaksi ”välittömästi”.
– Kyllä se tuli aika selkäytimestä. Olin jo pitempään miettinyt, onkohan se Sauli lähdössä uudelleen ehdolle. Ja huomasin, että olin kyllä toivonut sitä, pohtii Siimes.
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column css=”.vc_custom_1498558616229{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 10px !important;}” offset=”vc_col-lg-6 vc_col-md-6″][vc_separator][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
”Sanoin kotona miehelle, että voisin mennä Saulin teltoille kahvia keittämään.”
[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Istumme Työeläkevakuuttajien Telan neuvotteluhuoneessa Helsingin Kampissa. Siimes ei ole kymmeneen vuoteen ollut enää mukana politiikassa eikä hänellä ole enää jäsenkirjaakaan. Siimeksen taustat tuntien ratkaisu herättää kuitenkin mielenkiintoa. Palautettakin on tullut.
– Onhan sitä kasvokkainkin kuittailtu, että ropsastipa teit, mutta eihän se (Niinistö) huono ole.
Siimes aikoo osallistua myös aktiivisesti Niinistön kampanjaan:
– Sanoin kotona miehelle, että voisin mennä Saulin teltoille kahvia keittämään.
Suvi-Anne Siimeksellä on nykyisestä tasavallan presidentistä hyvät muistot Paavo Lipposen kakkoshallituksesta 2000-luvulta – ”kunhan ensimmäisistä väärinkäsityksistä selvittiin”. Asia liittyi johonkin määrärahakysymykseen. Siimes toimi tuolloin toisena ja Niinistö ensimmäisenä valtiovarainministerinä.
– Sauli oli hirveän äkäinen mulle. En ollenkaan tajunnut, mistä se puhisee, mutta olin varma, että hän oli ymmärtänyt jotain väärin. Tajusin, että tämä täytyy selvittää. Asettauduin istumaan hänen sihteerinsä luokse enkä suostunut lähtemään, ennen kuin asia oli selvitetty. Ja kävikin ilmi, että kyse oli väärinymmärryksestä ja että minuun pystyi luottamaan, muistelee Siimes.
Luottamuksesta ja hyvästä työtoveruudesta on kuitenkin vielä matkaa siihen, miksi vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja tukisi kokoomustaustaista Niinistöä presidentinvaaleissa.
Miksi toivot Sauli Niinistön jatkavan presidenttinä?
– Olen ilahtunut siitä, millä tavalla hän on hoitanut tätä tasavallan presidentin tehtävää. Minusta hän on ollut…(Siimes pysähtyy puntaroimaan sanojaan), jotenkin vain hyvä presidentti.
Siimeksen mielestä Niinistö ”selvästi funtsii asioita”. Miettii vanhana shakinpelaajana siirtojaan tarkoin etukäteen. Pitää yhteyksiä yllä taustalla. Luo ennustettavuutta ja pysyvyyttä maailman myllerryksen keskellä. Jos hän jotain tekee tai sanoo, se on yleensä harkittua ja punnittua.
– Haluan, että maallani on sellainen presidentti, joka ajattelee asioita strategisesti ja fiksusti eteenpäin samalla, kun maailma ympärillä kuohuu.
Ja riittää sitä nopeita käänteitä ja myllerrystä sisäpolitiikassakin. Nykypäivän lähtiessä haastattelemaan Suvi-Anne Siimestä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) valmistautui paraikaa lähtemään yksityiskoneellaan viemään hallituksensa eroilmoitusta presidentti Niinistölle tämän kesäasunnolle Naantalin Kultarantaan. Pari tuntia Siimeksen haastattelun jälkeen tilanne olikin muuttunut ja Sipillä teki kuuluisan u-käännöksensä.
Edellisenä päivänä presidentti Sauli Niinistö oli rauhoitellut väkeä perinteisissä Kultaranta-keskusteluissa, joissa ulkopoliittinen agenda jäi tällä kertaa hitusen vähemmälle huomiolle. Ei, Suomi ei ole tällä hetkellä ”hirmu vakavassa kriisissä, maa jatkaa menoaan”. Puolueiden tehtävä on katsoa toimiva kokoonpano nykyisestä eduskunnasta, ”jos käy niin, että tuo hallitus ei jatka”. Uusia eduskuntavaaleja ei tarvita. Suomi on toimintakykyinen, jos jotain yllättävää sattuu, Niinistö vakuutti toimittajille.
Suvi-Anne Siimes myöntää, että Niinistön päätös pyrkiä presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta madalsi kynnystä lähteä tukemaan häntä avoimesti. Jos Niinistö olisi kokoomuksen ehdokas, Siimes tuskin olisi lähdössä teltoille keittämään kahvia. Eikä olisi ehkä lähettänyt sitä Twitter-viestiäkään.
– Lopputulos olisi silti varmaan sama. Äänestäisin Saulia riippumatta siitä, vaikka hän olisi kokoomuksen ehdokas,
Siimeksen mielestä Niinistö on kyennyt presidenttinä nousemaan puoluepolitiikan yläpuolelle ja ”ihan oikeasti” kaikkien suomalaisten presidentiksi. Tarja Halonenkin puhui itsestään koko kansan presidenttinä, mutta hän jäi Siimeksen mielestä enemmän alkuperäiseen puolueeseensa kiinni. Oli ”henkisesti demari” presidenttinäkin.
– Minähän tein Tarja Halosen hyväksi kaksissa vaaleissa töitä ja äänestin häntä, mutta näin jälkikäteen – tällä elämänkokemuksella – täytyy sanoa, että nykyinen presidentti on tehnyt tässä asiassa jotain toisin. Arvostan sitä.
Entä mitä Siimes ajattelee presidentti Sauli Niinistön harjoittamasta ulkopolitiikasta? Siimes sanoo arvostavansa Niinistön otteita Suomen puolustuskyvyn vahvistamisessa ja sitä, että hän on pitänyt yllä Suomen sotilaallisen yhteistyön mahdollisuuksia.
Niinistö on puhunut lämpimästi etenkin EU:n puolustusyhteistyön syventämisestä. Asiasta, joka etenee nyt EU:ssa isoin harppauksin Saksan ja Ranskan johdolla. Siimes tunnustaa, ettei tämä ole presidentin teemoista hänelle kuitenkaan välttämättä ”niitä suosikkeja”. Miksei?
– Yhteisiä (puolustus) hankintoja on varmasti hyvä pohtia, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että EU:n yhteiseen armeijaan on tähtitieteellinen matka. On kuitenkin tärkeä asia ja viesti, että olemme sitoutuneet vahvasti EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
– Miten Eurooppa pystyisi selviytymään ilman Yhdysvaltoja? Se on ehkä se, mitä tässä kannattaa miettiä, hän jatkaa.
Suvi-Anne Siimes sanoo suoraan, että Ukrainan tapahtumat ovat muuttaneet hänen maailmankuvaansa. Ne ovat pakottaneet ymmärtämään ja hyväksymään paremmin myös voimapolitiikkaa. Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä hän ei halua tässä lähteä arvioimaan suuntaan taikka toiseen, mutta:
– Voisin sanoa vaikka näin, että arvostan ja ymmärrän hyvin, miksi Baltian maat haluavat olla Natossa. Miksi Virolle on niin tärkeää, että siellä on myös Naton operatiivista kykyä.
Kun Venäjän sotatoimet Ukrainassa 2014 muuttivat maailmanpolitiikan suunnan ja johtivat voimapolitiikan paluuseen, tasavallan presidentti Sauli Niinistö osasi lukea uuden tilanteen ”todella tyylikkäästi”. Tätä mieltä on valtiotieteiden tohtori ja ulkopolitiikan konkari Jukka Tarkka.
– Hän ryhtyi puhumaan sitä kieltä, mitä voimapolitiikan ympäristössä puhutaan.
Niinistön suusta ei kuultu ”vanhoja suomalaisten herttaisia fraaseja” eikä vedottu perinteisiin Suomen ja Venäjän ”erityissuhteisiin”, joilla menetetään Tarkan mielestä uskottavuutta ja kiinnostavuutta muiden silmissä. Ne kuulostavat Suomen ulkopuolella ”lähinnä kummallisilta”. Sen sijaan Niinistö siirtyi puhumaan ja toimimaan tilanteessa samoilla koordinaateilla kuin muutkin.
Niinistön ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tapaaminen Sotshissa 2014 sisälsi Tarkan mukaan silti ”aikamoisia riskejä” tilanteessa, jossa EU halusi ottaa etäisyyttä Venäjään johtoon. Niinistö teki tapaamisessa kuitenkin selväksi, että Suomi on mukana EU:n rintamassa eikä hyväksy Venäjän väkivaltaisia voimatoimia.
– Kun nämä lähtöasetelmat oli tehty selväksi, sitten ryhdyttiin puhumaan siitä, mitä tästä huolimatta voitaisiin tehdä yhdessä ja saada jotain myönteistä aikaan. Niinistö on käsittääkseni käyttänyt tätä samaa kaavaa kaikissa kohtaamisissaan Putinin kanssa ja onnistunut pitämään tämän tärkeysjärjestyksen erinomaisesti.
Suomalaiset arvostavat tasavallan presidenttiä. Kun kansalaisilta kysyttiin oikeusministeriön selvityksessä 2015 luottamusta eri yhteiskunnallisiin instituutioihin, presidentin taakse jäivät niin poliisi, oikeuslaitos kuin kirkkokin – puolueista ja poliitikoista puhumattakaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut eri yhteyksissä neljästä pilarista, joiden varaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka hänestä rakentuu: 1. kansallinen puolustus ja turvallisuus, 2. länsi-integraatio ja kumppanuudet, 3. kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus sekä 4. toimivat Venäjä-suhteet.
Kokkolan Meripuistossa ennen Junioriharmonikkojen esitystä Niinistön harjoittamaa – paasikiveläiseksi luonnehdittua ulkopolitiikkaa arvioitiin pohjalaisyleisön joukosta näin:
– Se on aika tasaista.
– Hän ei uskalla paljon sanoa, ja parempi niin.
– Hän vie asioita harkitusti eteenpäin.
– Pitää keskusteluja yllä niin itään kuin länteenkin.
– Sauli on ihan hyvä äijä. Suhteet ovat kunnossa joka paikkaan.
Ulkopolitiikan lisäksi moni halusi avata keskustelua muustakin. Kuten siitä, kuinka presidentti Niinistö huomioi Suomen vähäosaiset ja syrjäytyneet. Liikkuu paljon kansan parissa. Kunnioittaa Suomen sotaveteraaneja – ”eikä vain korulauseissa”.
Suomen perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentin sisäpoliittista valtaa on vuosien saatossa kavennettu, mitä Niinistö on pitänyt itsekin johdonmukaisena.
Eurooppa-politiikan erottaminen hallituksen vastuualueeksi on mietityttänyt sen sijaan Niinistöä. Toukokuun tiedotustilaisuudessa, jossa hän ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan toista kautta, Niinistö otti esiin valiokuntienkin taannoin esittämiä perusteita yhteistoimintaelementin käytölle myös EU-politiikassa.
– Ja syy on oikeastaan aika selvä. Niissä Eurooppa-pöydissä käsitellään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta joskus tavallaan vielä senkin ulkopuolella olevaa: miten me käyttäydymme suhteessa johonkin kolmanteen, itsenäisinä Euroopan unionin maina. Ja tässä on sitten jo paljon sukulaisuutta tietysti suoraan ulkopolitiikkaan, Niinistö huomautti.
Niinistö katsoi kyseessä olevan perustuslain ”solmukohta”, vaikka korostikin yhteistyön hallituksen ja pääministerin kanssa sujuneen kitkattomasti.
Presidentti Sauli Niinistön pohdinnat valtaoikeuksista EU-politiikassa saattavat nousta vielä mielenkiintoiseen valoon liittyen myös ajankohtaiseen unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitykseen. Toista viikkoa sitten Niinistön isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa päävieraiden joukossa olivat muun muassa EU:n korkea edustaja Federica Mogherini ja Naton varapääsihteeri Rose Gottemoeller.
Keskusteluissa oli esillä vahvasti EU:n komission suunnitelma unionin puolustusyhteistyön syventämiseksi, mikä koskettaisi käytännössä etenkin terrorismin sekä kyber- ja hybridiuhkien torjuntaa. Esillä on ollut kolme vaihtoehtoista etenemismallia. Presidentti Niinistö haluaisi nähdä nämä yhteisenä polkuna, jota voitaisiin edetä ”askel askeleelta” asettamatta yhteistyön syvenemiselle myöskään rajoitteita.
Vaikka EU:n puolustusyhteistyö onkin etenemässä nyt isoin harppauksin, Mogherini vakuutti Kultarannassa, ettei sotilasliitto Natolle olla luomassa mitään päällekkäistä järjestelmää. Hän korosti, että tässä suhteessa unionimaiden sisällä on olemassa ”selkeä jako”.
Presidentti Niinistön suhtautuminen Natoon on asia, joka mietityttää monia. Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka arvioi Niinistön pyrkivän turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan ”niin lähelle Natoa kuin ikinä pääsee suostumatta kuitenkaan jäsenyyteen”.
– Tällainen toimintatapa tuottaa myös riskejä, kun Venäjä ei välttämättä tästä pidä ja samaan aikaan meillä ei ole sitä tärkeintä etua eli Naton turvatakuita, Tarkka huomauttaa.
Tarkka ihmettelee myös, miksi Niinistö haluaa Natosta neuvoa-antavan kansanäänestyksen – joka sisältää väistämättä riskejä – ellei hän sitten todellisuudessa vastusta jäsenyyttä.
Niinistön varauksellinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen on pohdituttanut myös monia kokoomuslaisia.
”Olen toisinaan ollut pettynyt siihen, ettei presidentti Niinistö ole julkisesti puolustanut Suomen Nato-jäsenyyttä”, kirjoitti lahtelainen kokoomusvaltuutettu Francis McCarron kesäkuun alussa Verkkouutisten blogissaan, jonka otsikkona oli ”Sauli Niinistön tehtävä on viedä Suomi Natoon”.
Viime kesänä Lappeenrannan puoluekokouksessaan kokoomus tarkensi jo vuodesta 2006 myönteistä Nato-kantaansa niin, että puolustusliiton jäsenyyttä kannattaisi hakea ”lähivuosina”.
Tämän jälkeen maailmanpolitiikassa on ehtinyt tapahtua paljon. Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi valittiin Donald Trump, jonka sitoutumista Natoon ja Euroopan puolustukseen on eri yhteyksissä epäilty. Monet kokoomuksessa uskovat kuitenkin vahvasti, että Suomen turvallisuuden takaisi käytännössä jatkossakin vain Nato-jäsenyys.
McCarron korosti samaisessa blogissaan tulleensa epäilyistään huolimatta kuitenkin vakuuttuneeksi Niinistön ulkopoliittisesta linjasta. Länsiliittoutumisen varmistaminen ei ole mikään helppo tehtävä, jossa ”asiasta eniten ääntä pitävä saisi parhaiten tuloksia aikaiseksi”. Prosessi ei tapahdu sormia napsauttamalla ja pelkkä väärä ajoitus saattaa olla Suomen kannalta kohtalokas.
”Luotan tässä hankalassa luovimisessa täysin Niinistön arviointikykyyn ja taitoon”, katsoi McCarron.
”Luontevin, tehokkain ja järkevin ratkaisu EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseksi on jatkossakin Nato, jatkoi samasta teemasta kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva pari päivää myöhemmin omassa Verkkouutisten blogissaan. Hän pohdiskeli ja toivoi Niinistön varovaisten Nato-kannanottojen liittyvän edessä oleviin vaaleihin.
Nato-korttia onkin heiluteltu Suomessa perinteisesti herkästi. Aiemmissa presidentinvaaleissa Niinistö on ihmetellyt, kuinka joku on ”aina tunkemassa Natoa kurkustani väkisin alas”.
Kokkolassa presidentti Sauli Niinistö katsoi Verkkouutisille, että turvallisuusympäristön muutokseen liittyvään ”ajan vaatimukseen” on vastattu sillä, että Nato-jäsenyyttä ei nykyisessä hallitusohjelmassa suljeta pois ja EU:n puolustusyhteistyössä ollaan täysillä mukana.
– Meillä on otettu iso askel eteenpäin vuodesta 2011, jolloin hallitus ei halunnut ottaa asiaa millään tavalla esille verrattuna tämän hallituksen ohjelmaan, jossa toteamme pitävämme sen mahdollisuuden auki, Niinistö vastasi kysyttäessä hänen näkemystään Nato-jäsenyyden hakemisesta lähivuosina.
Edessä olevista presidentinvaaleista tuskin on odotettavissa Nato-vaaleja. Niin samansuuntaisia näkemyksiä Natosta Niinistön lisäksi myös esimerkiksi keskustan Matti Vanhanen ja vihreiden Pekka Haavisto ovat julkisuudessa esittäneet.
Eroja voi olla vaikea löytää myös ehdokkaiden avoimen myönteisestä suhtautumisesta niin ajankohtaiseen EU:n puolustusyhteistyön syventämiseen kuin Ruotsi-yhteistyöhönkin.
Mitä Suomen turvallisuusympäristössä sitten lähivuosina tapahtuukaan, valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkan mielestä Niinistön kokemusta tarvitaan. Hän suhtautuu myös tämän uudelleen valintaan luottavaisesti:
– Olisin suoraan sanoen kauhuissani, jos minun täytyisi varautua siihen ajatukseen, että joku muu kuin Niinistö olisi seuraavalla kaudella presidenttinä. Luotan siihen, että hän toimii taitavasti ja salaa tietysti toivon, että hän voi harkita toista tapaa (kuin kansanäänestys) tässä Nato-kysymyksessäkin, jos kova paikka tulee ja isoa vääntöä tarvitaan.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column css=”.vc_custom_1498558680847{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 10px !important;}” offset=”vc_col-lg-6 vc_col-md-6″][vc_separator][vc_column_text css_animation=”slideInLeft”]
”Salaa tietysti toivon, että hän voi harkita toista tapaa (kuin kansanäänestys) tässä Nato-kysymyksessäkin.”
[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row]