Päättöarvosanojen antaminen perustuu nykyisessä peruskoulujärjestelmässä siihen, että oppiainekohtaisilla päättöarvioinnin kriteereillä arvosanalle 8 pyritään määrittämään yhdenmukaisesti se tieto- ja taitotaso, joka oppilaalla oletetaan olevan perusopetuksen päättövaiheessa hänen siirtyessä jatko-opintoihin tai työelämään. Kriteerit ovat olleet käytössä vuodesta 2004.
– Oppilaan suorituksia ei siis enää verrata muiden oppilaiden suorituksiin, kuten aiemmin tehtiin, vaan arviointi kohdistuu siihen, miten oppilas on suoriutunut suhteessa ennalta asetettuihin tavoitteisiin, toteaa väittelijä Najat Ouakrim-Soivio.
Opetushallitus toteuttaa oppimistulosten seuranta-arviointeja, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten hyvin opetussuunnitelman perusteissa määritellyt koulutukselle asetetut tavoitteet on saavutettu.
Oppimistulosarviointien aivan kuten arvosanojenkin lähtöoletuksena on, että ne mittaavat opetussuunnitelman perusteisiin kirjattuja tietoja ja taitoja, joita kaikkien oppilaiden oletetaan hallitsevan perusopetuksen päättövaiheessa.
Ouakrim-Soivio analysoi tutkimuksessaan opettajien antamien päättöarvosanojen luotettavuutta mitata perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä osaamista. Tutkimuksen aineistolla (n = 4 158 oppilasta) ilmeni, että yhteiskuntaopissa ja historiassa oli systemaattisia koulujen välisiä eroja seuranta-arvioinnissa osoitetun osaamisen ja koulujen antamien arvosanojen välillä.
– Kouluissa, joissa yhteiskuntaopin arvosanat annettiin esimerkiksi tiukemmin perustein kuin seuranta-arvioinnissa osoitettu keskimääräinen osaaminen olisi antanut olettaa, annettiin tiukemmin perustein myös historian päättöarvosana, Ouakrim-Soivio sanoo.
– Siksi koulujen välillä tuntuu olevan sellaisia oppiaineesta riippumattomia arviointikäytänteiden eroja, jonka perusteella voidaan tulkita, että arvosanat eivät ole validi mittari mittaamaan koulujen välisiä osaamiseroja. Näyttää siltä, että opettajat suhteuttavat antamansa arvosanat valtakunnallisten kriteerien sijasta muiden oppilaidensa osaamistasoon, vaikka suhteellinen arviointi on poistunut normeista jo vuonna 1985, hän toteaa.
Kansainvälisestikin mainetta niittänyt suomalainen peruskoulujärjestelmä, jonka lähtökohtiin on koko sen voimassaoloajan kuulunut koulutuksellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, joutuu Ouakrim-Soivion mukaan koeteltavaksi, kun oppiaineesta annettujen arvosanojen ja seuranta-arvioinnissa osoitetun osaamisen välillä on suuria koulujen välisiä eroja.
– Yhdenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi opetussuunnitelman perusteiden olisi tarjottava aiempaa enemmän tukea opettajan arviointityöhön. Tämä toteutuu esimerkiksi määrittelemällä päättöarvioinnin kriteerit tarkemmin ja luomalla opettajille erillistä materiaalia kriteeripohjaisen arvioinnin tueksi, hän toteaa.
FL Najat Ouakrim-Soivio väitöskirja Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit?: Oppilaiden saamat arvosanat ja Opetushallituksen oppimistulosten seuranta-arviointi koulujen välisten osaamiserojen mittareina tarkastetaan perjantaina 8. marraskuuta Helsingin yliopistossa.