Keittiön kaapin perällä vuosikymmeniä säilynyt lasisarja voi osoittautua yllättävän arvokkaaksi. Vanhojen juomalasien keräilyssä valmistaja, malli, väri, ikä ja kunto voivat nostaa hinnan aivan eri tasolle kuin tavallisen käyttölasin.
Tšekkiläinen Poznat Svet nostaa esimerkiksi tanskalaisen Holmegaardin lasit, joista tietyt vanhat sarjat kiinnostavat keräilijöitä.
Tuore esimerkki löytyy lokakuulta. Huutokauppatalo Bruun Rasmussen myi 12 viinilasin Berlinois/Christian VIII -sarjan. Barnebysin toteutuneiden huutokauppojen tietokannassa kauppahinnaksi on merkitty noin 900 dollaria eli 780 euroa.
Kaikki vanhat Holmegaard-lasit eivät ole yhtä arvokkaita. Saman valmistajan ja jopa saman sarjan hinnoissa voi olla suuria eroja muun muassa iän, koon, kunnon ja kokonaisuuden mukaan.
Väri ja kultakoriste voivat kiinnostaa
Keräilijöiden huomio on kohdistunut viime vuosina myös 1900-luvun jälkipuoliskon värillisiin ja koristeltuihin juomalaseihin.
Kiinnostavia voivat olla esimerkiksi geometrisin tai kukka-aihein koristellut cocktail-lasit sekä kultakoristeiset lasit. Amerikkalaisista valmistajista keräilijöiden tuntemia nimiä ovat muun muassa Georges Briard ja Libbey.
Myös tietyt punaisen ja oranssin sävyt voivat olla haluttuja, sillä joitakin värejä valmistettiin muita vähemmän tai niiden valmistaminen oli hankalampaa. Pelkkä näyttävä väri ei kuitenkaan tee esineestä arvokasta. Ratkaisevaa on, mikä esine todella on ja kuinka harvinainen kyseinen versio on.
Tanskalainen Holmegaard on yksi pohjoismaisen lasimuotoilun tunnetuista nimistä. Yhtiön merkittävimpiin suunnittelijoihin kuului Per Lütken, joka työskenteli lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosikymmeniä.
Hänen vuonna 1970 suunnittelemansa No. 5 -sarja on yhä tuotannossa, joten pelkän ulkonäön perusteella vanhaa kappaletta ei aina voi erottaa uudemmasta.
Lütken suunnitteli seuraavana vuonna myös Skibsglas-sarjan, josta tuli Holmegaardin menestystuotteita.
Kunto voi ratkaista hinnan
Vanhaa lasisarjaa arvioitaessa kannattaa tarkistaa ensimmäisenä mahdolliset säröt, lohkeamat, naarmut ja koristeiden kulumat. Jo pieni isku lasin reunassa voi pudottaa keräilyarvoa huomattavasti.
Myös sarjan täydellisyydellä voi olla merkitystä. Samanlaisina säilyneet lasit, alkuperäinen karahvi ja siihen kuuluva korkki voivat tehdä kokonaisuudesta kiinnostavamman kuin yksittäiset sekalaiset kappaleet.
Pienet ilmakuplat tai muut valmistuksen jäljet eivät sen sijaan yksin todista esineen olevan erityisen vanha tai arvokas. Esimerkiksi suupuhalletussa lasissa ilmakuplat voivat olla luonnollinen seuraus valmistustavasta.
Arvoa selvittävän kannattaa kuvata lasin pohja, mahdolliset valmistajan merkinnät ja koko esine sivulta sekä mitata korkeus ja halkaisija. Sen jälkeen esinettä voi verrata vanhoihin tuoteluetteloihin ja ennen kaikkea toteutuneisiin huutokauppoihin.
Myynti-ilmoituksen pyyntihinta ei vielä kerro esineen todellista markkina-arvoa. Parempi vertailukohta on summa, jonka joku on samanlaisesta esineestä oikeasti maksanut.
Verkkouutiset kertoi syyskuussa, että etenkin 1960–1970-lukujen vanhat värilasit ovat herättäneet keräilijöiden kiinnostusta.
LUE MYÖS:
Keräilijät etsivät vanhoja Tupperware-astioita – tämä väri nostaa arvoa