Juha Sipilän hallitusohjelma alkaa tilannekatsauksella, jonka viesti on karu: ”Jäykkyydet kahlitsevat yrittäjyyttä ja luovuutta sekä latistavat ihmisten oma-aloitteisuutta ja osallistumista. Suomi on menettänyt liiallisella sääntelyllä ja hallinnoinnilla ketteryytensä ja samalla kilpailukykynsä.”
Toimenpidepuolella taas todetaan, että ”kaikkien yritysten kannalta on tärkeää, että kilpailua lisätään.”Toimintatapojen muuttaminen edistämällä digitaalisuutta ja purkamalla sääntelyä todetaan ohjelmassa moneen kertaan.
Tätä taustaa vasten on keskustelu Uber-kuljetuspalvelujen joutumisesta poliisiviranomaisten ja ammattiliittojen hampaisiin vaikuttanut hirtehiseltä. Uber on yritys, joka on kehitellyt matkapuhelinsovelluksen helpottamaan kyydin löytymistä ja maksamista toimien nykyään 60 maassa ja 300 kaupungissa. Helsingin poliisi on päättänyt kitkeä luvanvaraisen taksiliikenteen kilpailijan kehottamalla ihmisiä soittamaan hätäkeskukseen tavatessaan ns. Uber-kuskeja. ”Poliisi tutkii parhaillaan, mitkä Uberin taustat ovat ja mihin kuljettajat ovat syyllistyneet. Sen jälkeen asia menee todennäköisesti ja varmastikin syyttäjälle syyteharkintaan”, ylikomisario Höök sanoo jämerästi HS:n haastattelussa. Myös Suomen Taksiliitto on kertonut, että sen valvojat tarkkailevat nyt erityisen paljon Uber-kuskeja.
Vahvat voimat ovat siis liikkeellä. Uusien toimijoiden markkinoille tulo on estettävä ja kilpailu toimilupamenettelyllä tukahdutettava. Hätänumerosta tehdään kansalaisten yleinen ilmianto- ja palvelunumero, markkinaoikeuden esiaste ja Uber-kuskeista valtakunnan vihollinen numero 1. Tässä asenneilmastossa ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä maan hallitukselle sääntelyn purkamisessa ja suojeltujen toimialojen saattamisessa kilpailun piiriin!
Uber, samoin kuin monet muut nopeasti laajenevat jakamistalouden ilmiöt kuten Airbnb majoituspalveluissa tai Lyft niin ikään kyytipalveluissa, ovat markkinatalouden puolustajille hankala ilmiö. Toisaalta on reilua, että kilpaillaan samojen sääntöjen pohjalta, mutta onko noista kuluttajan tai henkilöstön suojaksi tehdyistä normeista (lupamenettely, koulutus, välineistön taso, verot, vakuutukset jne.) samalla tehty aidon kilpailun ja toimialan teknologialähtöisen kehittymisen este? Kuinka pitkään hallinto pystyy estämään kansalaisten suoran toiminnan heidän jakaessaan ja kuluttaessaan tavaroita ja palveluja vertaisverkossa uusien teknologiasovellutusten avustamana, tuottaen lisäarvoa toisilleen ilman uutta hallintoa tai lainsäädäntöä? Eikö jakamistalous ole juuri hyvä esimerkki siitä, miten vapaa markkinatalous luo uusia tuotteita ja mahdollisuuksia parantaa ihmisten elämää?
Näihin kysymyksiin pitänee Suomenkin hallituksen ottaa kantaa edistäessään maan kilpailukykyä ja markkinaehtoista toimintaa tavoitteidensa mukaisesti. Tai kuten hallitusohjelmassa hienosti sanotaan: ”Lainsäädäntötoimin edistetään uuden teknologian, digitalisaation ja uusien liiketoimintakonseptien käyttöönottoa.” Sitten on toki sekin mahdollisuus, että hallitus unohtaa ohjelmansa, kuten on käymässä yhteiskuntasopimuksen kannustimina hallitusohjelmaan kirjatuille 1,5 miljardin lisäsäätöille.
Kyse ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta. Esimerkiksi Airbnb on jo nyt myytyjen öiden määrässä maailman suurin hotelliketju. Se on rakennettu ilman uusia kiinteistöinvestointeja, koska se koostuu yksityisistä kodeista. Yhdysvalloissa jakamistalous on nousemassa presidentinvaalien teemaksi Hillary Clintonin otettua selvästi kantaa ammattiliittojen sääntelytoiveiden puolesta.
Markku Pyykkölä on Suomen Toivo -ajatuspajan toiminnanjohtaja