Tanskassa työllisyyspolitiikan uudistukset ovat johtaneet siihen, että monilla aloilla työntekijät voivat jopa kilpailuttaa työnantajia. Piia-Noora Kaupin mukaan Tanskan malli, jossa alle 25-vuotiaat nuoret saavat vain puoli vuotta työttömyyskorvausta, vaikuttaa toimivalta.
– Tämän jälkeen heidän on joko opiskeltava tai otettava vastaan työpaikka. Työttömyysturva on aluksi korkeampi mutta laskee myöhemmin. Pyrkimys löytää työ- tai opiskelupaikka on todellinen, sillä ohjaus opintoihin ja työnhakuun on aktiivista.
Kaupin mukaan Tanskan mallissa on sopivasti yhdistetty kannusteita ja sanktioita.
– Nopea töihin patistaminen toimii erityisesti nuorilla, joille työttömyyden kielteiset seuraukset ovat kouriintuntuvampia. Myönteistä on myös paikallisen sopimisen suosiminen. Joustavuus lisääntyy, kun eri tilanteissa oleville ihmisille voidaan tarjota erilaista turvaa.
Kauppi toteaa, että yhteiskunnalla on oikeus vaatia jäseniltään vastinetta hyvinvoinnilleen. Hän siteeraa kirjoituksessaan vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoskea joka totesi viime viikolla eduskunnan täysistunnossa ”Jos ei meillä tässä maassa ole yrittäjiä ja yrityksiä, niin ei meillä työläisillä ole käsipareille töitä.”
– Juuri näin, työkykyisten ja -ikäisten ihmisten on lähtökohtaisesti tehtävä jotain hyvinvointinsa eteen. Vapaamatkustajat nakertavat järjestelmää ja vääristävät huoltosuhdetta aktiivisten ja passiivisten välillä. Siksi Suomessakin on siirryttävä aktiivisempaan työllisyyspolitiikkaan. Kun yhä harvempi on mukana työelämässä tai yrittäjänä maksamassa veroja ja yhä useampi aktiivielämän ulkopuolella, syntyy epäsuhta, joka vaatii korjausta, Kauppi painottaa.
Kauppi kirjoittaa, että vaikka hallitukset ja poliitikot voivat loppujen lopuksi tehdä varsin vähän yritysten hyväksi, on yhteiskuntasopimukselle kuitenkin selkeä tilaus. Hallitus voi Kaupin arvion mukaan parhaimmillaan oikoa mutkia työmarkkinaparttien sovun tieltä.
– Yhteiskuntasopimuksen on kuitenkin oltava fiksu vaihtokauppa. Päättäjien on uskallettava antaa yrityksille vapautta, mutta vapauden vastineeksi yhteiskunnan pitää edellyttää yrityskansalaisiltaan vastuuta niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvoinnista. Tähän vastuuseen on osallistuttava myös työntekijät.