Jotta voisi ymmärtää, miksi Venäjän johtajat suhtautuvat vihamielisesti läntiseen maailmaan, on hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, millaisessa ympäristössä he ovat kasvaneet yhteiskunnan jäseniksi, Venäjä-asiantuntija Céline Marangé toteaa Ranskan sotilasakatemian strategian laitoksen tuoreessa julkaisussa.
Aivan viime aikoihin saakka useimmat presidentti Vladimir Putinin hallinnon avainhenkilöistä ja Venäjän keskeisten valtionyhtiöiden johtajista olivat hänen mukaansa opiskelleet Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n alaisissa kouluissa ja aloittaneet työuransa salaisissa turvallisuus- ja tiedustelutehtävissä.
Presidentti Putinin tausta KGB:n palveluksessa ja lopulta sen seuraajaksi perustetun FSB:n johtajana on yleisesti tiedossa. Marangé muistuttaa, että samaan KGB-galleriaan lukeutuvat myös esimerkiksi Venäjän ulkomaantiedustelu SVR:n johtaja, aiemmin duuman puhemiehenä toiminut Sergei Naryškin, varapääministeri ja öljy-yhtiö Rosneftin johtaja Igor Setšin, presidentinhallinnon edellinen päällikkö Sergei Ivanov ja Venäjän valtiollisen rautatieyhtiön pitkäaikainen johtaja Vladimir Jakunin.
– Nämä miehet ovat suorittaneet opintonsa vakoilu- tai vastavakoilupalveluissa, usein ulkomailla, missä he toteuttivat kumouksellisia tehtäviä ja agenttien värväystä, Marangé sanoo.
– Heidät on ehdollistettu ideologisesti jo nuorella iällä. Paitsi että he ovat omaksuneet bolsevistisen salailukulttuurin ja puoluekurin, he ovat tottuneet tarkastelemaan maailmaa kaksinapaisuuden ja vihamielisyyden valossa.
Etupiirien kaiho
Venäjän johtajien kokemukset Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän turvallisuuselimissä selittävät Marangén mukaan ainakin osittain heidän suhtautumistaan niin sanottuihin värivallankumouksiin, ulkopoliittisia tavoitteitaan ja pyrkimystään haastaa vallitsevaa historiakäsitystä.
– Kun he ovat tottuneet toteuttamaan erikoisoperaatioita, he epäilevät sitä, että vallanpitäjiä haastavia kansanliikkeitä voisi nousta ilman ulkopuolista manipulointiakin, Marangé sanoo.
Jo pelkkä EU :n laajentuminen vuonna 2004 oli hänen mukaansa Putinille ja hänen KGB-taustaiselle lähipiirilleen katkera kokemus. Se, että myös läntinen puolustusliitto Nato on ottanut uusia jäseniä kylmän sodan rautaesiripun itäpuolisista maista, on ollut heille vielä vaikeampi pala purtavaksi.
Venäjän johto haluaa Marangén mukaan palata Euroopassa vuosikymmeniä vallinneeseen etupiirijakoon, jossa yksittäiset valtiot eivät ole tasavertaisia keskenään.
– He sitoutuvat näin – vähintään implisiittisesti – siihen rajoitetun suvereniteetin oppiin, jonka Leonid Brežnev Prahan kevään 1968 murskattuaan kehitti.
Takaisin neuvostoaikaan
Venäjän KGB-taustaiset johtajat kaipaavat Marangén mukaan takaisin Neuvostoliiton mahtiaikaan, jolloin Yhdysvallat koettiin ainoaksi varteenotettavaksi kilpakumppaniksi. Saavuttaakseen tavoitteensa he ovat valmiit kyseenalaistamaan koko kansainvälisen järjestelmän ja yhdessä sovitut pelisäännöt.
– He hylkäävät Yhdysvaltain ensisijaisen aseman kansainvälisissä suhteissa. Samalla he pyrkivät jatkuvasti luomaan tilanteita, joissa voivat luoda vaikutelman – ja vakuuttua itse – siitä, että määrittelevät maailman asioita tasavertaisesti amerikkalaisten kanssa, Marangé sanoo.
Avoin paluu Neuvostoliiton aikaiseen etupiiriajatteluun ovat hänen mukaansa todiste Kremlin kyvyttömyydestä hyväksyä kansainvälisen järjestelmän muutosta ja takertumisesta neuvostoajan maailmankuvaan.
Venäjän johtajat kokevat Marangén mukaan maansa joutuneen lännen pettämiksi, kun kylmä sota 90-luvun alussa päättyi. Samalla he kuitenkin sivuuttavat sen tosiasian, että Neuvostoliiton hajoamiseen vaikutti keskeisesti juuri Venäjän oma vaaleilla valittu presidentti Boris Jeltsin.