Ukraina ja Venäjän välillä ei ole jäätynyttä konfliktia. Maat ovat asemasotavaiheessa.
Näin kiteyttää Suomen Ukrainan suurlähetystön ulkoasiainsihteeri Sampo Saarinen. Uutisrintamalla on ollut hiljaisempaa, mutta itse konflikti ei ole mihinkään kadonnut.
– Tulitusta on joka yö ja Ukraina laskee menettävänsä muutaman sotilaan viikossa. Kyseessä on asemasotavaihe, Saarinen sanoo.
Itä-Ukrainassa sijaitsevalla Donbassin alueella on tunnetusti sekä ukrainalaisia että venäläisiä joukkoja. Venäläiset eivät edelleenkään kunnioita Minskin sopimusta.
– Alueella on 30 000 sotilasta ja paljon miinoja, Saarinen kertoo alueesta, jossa hän on panssaroidulla ajoneuvolla liikkunut.
Paitsi sotilaallista valtaa, Venäjällä on Ukrainassa muitakin häirinnän keinoja. Puhutaan hybridisodankäynnistä.
Suurlähettiläs Juha Virtasen mukaan Ukrainassa arvioidaan, että Venäjä rahoittaa ukrainalaisia äärioikeistojärjestöjä, ja samaan aikaan Kreml syytää ukrainaa natsistiseksi. Media on etenkin Itä-Ukrainassa ollut venäläismielinen. Venäjä pystyy myös häiritsemään transitokauppaa. Vuonna 2014 alkaneen sodan jälkeen Ukrainan bruttokansantuotteesta on kuihtunut peräti neljännes pois.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta syytökset siitä, että Ukrainassa olisi vihaa venäläisiä kohtaan tai että venäjän kieltä jotenkin diskriminoitaisiin, eivät pidä Virtasen mukaan paikkaansa.
– Ukrainalaiset eivät ole venäläisiä vastaan, vaan tämä on sota Putinia vastaan, Virtanen kertoo ukrainalaisten tuntemuksista.
Hänen mukaansa Ukrainassa koetaan, että Vladimir Putin haluaa pitää Ukrainan pois läntisestä vaikutuspiiristä. Itse asiassa nykyinen ”asemasotatila” sopii Venäjälle, joka ei esitä mitään vaatimuksia alueista, mutta silti kontrolloi tilannetta.
Venäjä on myös tekosyy
Venäjän häirinnästä on eräiden arvioiden mukaan tullut ukrainalaisille pollitikoille myös hyvä tekosyy, johon vedotaan, kun omat uudistushankkeet eivät ole edenneet. Maassa on edelleen voimakas korruptio: oligarkit hallitsevat sekä mediaa että puolueiden vaalilistoja ja ääniä jopa ostetaan sekä journalisteja uhataan.
Ensi vuoden presidentinvaaleista on nykyisten gallupien valossa tulossa entisen pääministerin Julia Timoshenkon näytös. Hän on luvannut parantaa erilaisten väestöryhmien oloja.
Agenda on Timoshenkolla populistinen, kuten se on osittain erittäin kansallismielisellä ohjelmalla liikkeellä olevalla presidentti Petro Poroshenkolla, jonka kannatus on alamaissa.
Poroshenkon hallinto ei ole laittanut liikkeelle korruptionvastaisia toimia. Maalla olisi esimerkiksi elintarviketuotannossa potentiaalia paljon enemmän kuin se nyt saa irti, mutta maanomistus on epämääräisessä tilassa.
– Jos nykyinen 1–2 prosentin talouskasvu jatkuu, Ukraina saavuttaa vuoden 2003 bkt:n vasta vuonna 2040. Talouskasvun tulisi olla kuuden prosentin tasolla, suurlähettiläs Vuorinen sanoo.
Keskipalkka on Ukrainassa parin sadan euron paikkeilla. Se ei ole koko totuus, sillä harmaa talous kukoistaa maassa.
Vuorisen mukaan Ukrainalla on kuitenkin toivoa. Väestö on hyvin koulutettua ja työorientoitunutta. Muun muassa suomalaiset it-alan yritykset ovat osaamisen havainneet ja saaneet työvoimaa Ukrainasta.
Turvallistakin maassa on, lukuun ottamatta Donbassin aluetta, joka elää asemasotavaihetta.