Tämä on glögin heikkous verrattuna Saksan serkkuun

Punaporvarin mielestä alkoholipitoisuus rajoittaa glögin sopivuutta.

Saksalaiset ovat tehneet joulumarkkinoistaan turismituotteen. Tuhannet suomalaisetkin matkaavat Nürnbergiin, Frankfurtiin ja kymmeniin muihin kaupunkeihin siemailemaan Glühweinia. Tätä maustettua sesonkiviiniä saa niin punaisena kuin valkoisenakin.

Glühwein on ”aidoimmillaan”, kun se tehdään saksalaisiin rypälelajikkeisiin pohjautuvista viineistä kuten Dornfelderistä tai Rieslingistä, mutta toki mausteisen viinin voi tehdä lähes mihin lajikkeeseen tahansa. Mausteita ja yrttejä on yhtä monta kuin tekijöitä, mutta sokeri, kaneli, tähtianis ja neilikka ovat lähes pakollisia, kuten on häivähdys jotain sitruspohjaista hedelmää.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Alkossa myydään tällä hetkellä kolmea saksalaista Glühweinia. Glühwein on etupäässä seurustelujuoma mutta makeudestaan huolimatta (60-90 g/l sokeria) saksalaiset nauttivat sitä myös omenahillolla höystettyjen perunalettujen kanssa. Voisi sitä kokeilla sinappisen kinkkuleivänkin kyytipojaksi.

Glögi eroaa Glühweinistä lähinnä siinä, että siinä ei välttämättä ole ollenkaan viiniä. Useimmat glögit ovat marjamehun ja jonkin tisleen sekoituksia.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Glögien huono puoli verrattuna saksalaisiin serkkuihinsa on se, että niissä on yleensä selvästi enemmän alkoholia, usein 14-16 prosenttia, perinteisessä hehkuviinissä jopa yli 20! Glögit ovat usein myös selvästi makeampia, mikä sekin rajoittaa niiden soveltuvuutta ruokailuun.

Kotimainen Loimu glögi antaa aika tyylipuhtaan käsityksen skandinaavisesta perinnejuomasta.

Lue koko juttu Verkkouutiset Plus-palvelusta. Kirjautuminen on ilmainen.

Mainos - muuta luettavaa
Mainos