Yhdysvaltojen presidentillä on paljon valtaa maan ulkopolitiikassa. Presidentti Donald Trumpin ja haastajaehdokas Joe Bidenin erilaiset maailmankuvat vaikuttavat siihen, miten tulevien vuosien keskeisiä ulkopolitiikan haasteita käsitellään, todetaan Ulkopoliittisen instituutin FIIA Commentissa.
– Vaikka ehdokkaiden maailmankuvat eroavat toisistaan, Yhdysvalloilla on tunnistettavia intressejä ja strategisia tavoitteita, jotka säilyvät hallinnosta riippumatta. Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen suhde on jo muodostunut tällaiseksi kiintopisteeksi, kirjoittavat vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak ja tutkija Ville Sinkkonen.
Riippumatta siitä kuka valkoiseen taloon valitaan, seuraava hallinto näkee Salonius-Pasternakin ja Sinkkosen mukaan Kiinan todellisena haastajana kaupan ja kasvavan sotilasvoiman saralla. Yhdysvaltojen intresseissä on ennustettavampi, oikeudenmukaisempi ja vakaampi suhde Kiinan kanssa, mikä ankkuroituisi vallitsevaan kansainväliseen järjestykseen.
– Ehdokkaat tosin rakentaisivat suhdetta Kiinaan hyvin erilaisin keinoin. Siinä, missä Trump suosii yksipuolisia toimia, sanallisia hyökkäyksiä ja tullimaksuja, Biden saattaisi ajaa Yhdysvaltojen liittolaisten kanssa lähestymistapaa, jossa sekoittuisivat yhteistyö ja haastaminen, Salonius-Pasternak ja Sinkkonen toteavat.
Kaksikon mukaan Trump on tehnyt virkakautensa aikana suoranaisen taiteenlajin Yhdysvaltojen ”vapaamatkustavien” liittolaisten läksyttämisestä ja monenvälisten instituutioiden, kuten Euroopan unionin ja WHO:n, sekä kansainvälisten sopimusten, kuten Pariisin ilmastosopimuksen ja Iranin ydinsopimuksen, kritisoinnista ja hylkäämisestä.
Biden puolestaan on ilmaissut kiinnostuksensa vastaavien yhteistyöraamien vahvistamiseen.
– Hän haluaa Yhdysvaltojen muokkaavan tulevaisuuden kansainvälisen järjestelmän sääntöjä, normeja ja instituutioita yhdessä samanmielisten kumppaneiden ja liittolaisten kanssa. Näin hän palauttaisi Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kohti perinteisempää, toisen maailmansodan jälkeisellä aikakaudella vuosikymmeniä vallinnutta linjaa, Salonius-Pasternak ja Sinkkonen kirjoittavat.
Kuten esimerkit osoittavat, tiettyjen rakenteellisten raamien puitteissa Yhdysvaltojen seuraavan presidentin maailmankuva vaikuttaa maan ulkopolitiikkaan sekä siihen, miten kansainvälisiä haasteita käsitellään tulevaisuudessa.
– Maille, jotka arvostavat toimivaa monenkeskistä ja sääntöihin perustuvaa järjestelmää, neljä lisävuotta Trumpin ”Amerikka ensin” -politikkaa merkitsisi uusien vaihtoehtoisten yhteistyötapojen etsimistä. Niissä Yhdysvallat olisi todennäköisesti mukana vaihtelevasti, jos ollenkaan, Salonius-Pasternak ja Sinkkonen arvioivat.
– Mikäli vaalit johtavat Bidenin voittoon ja demokraattipuolueen enemmistöön kongressin molemmissa huoneissa, on mahdollista, että Yhdysvallat ottaa takaisin johtajaroolinsa, olipa kyse pandemioiden tai ilmastonmuutoksen torjunnasta tai ydinaseriisunnasta.
Salonius-Pasternakin ja Sinkkosen mukaan Euroopan kannalta tilanne on selkeä:
Bidenin valinta parantaisi transatlanttisia suhteita. Yhdysvallat ja Eurooppa voisivat jälleen löytää toisensa ja pyrkisivät vahvistamaan yhteisille intresseille perustuvaa suhdettaan. Jos Trump valitaan, maan suhde perinteisiin liittolaisiin etääntyisi entisestään. Sektorikohtainen yhteistyö, kuten tiedustelutietojen jakaminen tai koordinointi eräissä kohdennetuissa pakotteissa, kuitenkin jatkuisi.