Maailman väkirikkain maa ja toiseksi suurin talous ei juuri ota vastaan pakolaisia. Kiinan valtionmedian mukaan maa on ottanut Syyriasta vastaan vain kaksikymmentäkuusi turvapaikanhakijaa ja yhdeksän pakolaista. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ottamista Kiinaan vaikeuttaa kansainvälisten protokollien toimeenpanon ja kansallisten lakien puute.
Vaikka Kiina ratifioi vuonna 1982 Geneven pakolaissopimuksen ja sen vuonna 1967 kaikki maailman pakolaiset kattavan laajennuksen, ei maa ole luonut tai implementoinut pakolaisia integroivaa lainsäädäntöä kotimaahan. Tästä syystä pakolaisstatuksia Kiinassa määrittää virallisesti Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön UNHCRN toimisto Pekingissä. Myös pakolaisten asunnot ja päivärahat katetaan UNHCR:n budjetista, johon Kiina lahjoittaa jatkuvasti rahaa.
Kaiken kaikkiaan Kiinassa on noin kahdeksansataa pakolaista pääasiassa Irakista, Liberiasta, Nigeriasta ja Somaliasta, joista käytännössä kaikki odottavat siirtoa toiseen maahan. Kiinan valtion ylläpitämä China Daily raportoi viime vuoden tammikuussa, että näiden kahdeksansadan lisäksi viidensadan turvapaikanhakijan tai pakolaisen hakemus on käsittelyssä, mutta UNHRC oli varannut tätä varten vain kolme virkailijaa.
Kiina ei myöskään suojele Pohjois-Koreasta pakenemaan onnistuneita, vaan palauttaa heidät takaisin lähtömaahan vedoten talouspakolaisuuteen. Omiin tilastoihinsa esimerkiksi UNHCR:n kautta Kiina kuitenkin laskee yhä seitsemänkymmentäluvun lopussa Indokiinan pakolaiskriisin jäljiltä ottamansa lähes kolmesataatuhatta pakolaista.
Amnestyn ironinen kysely
Ironista kyllä, kun Amnesty International listasi viime vuonna pakolaisystävällisimpiä maita 27 000 ihmistä kattaneessa kyselyssään, oli Kiina listan huipulla. Kahdeksankymmentä kuusi prosenttia kyselyyn vastanneista kiinalaisista oli sitä mieltä, että maansa hallinnon tulisi tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi, mikä oli eniten kaikista kyselyyn vastanneista.
Kiina pyrkii ratkaisemaan kriisejä kansainvälisten järjestöjen kautta ja maa onkin rahoittanut esimerkiksi Syyrian kriisin ratkaisua eri reittejä yli 100 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla, minkä lisäksi se ilmoitti kuluvan vuoden alussa 26 miljoonan Yhdysvaltain dollarin lisäavusta. Kiina myös lupasi vuonna 2015 olla mukana perustamassa ja rakentamassa miljardin Yhdysvaltain dollarin rahastoa ”Yhdistyneiden kansakuntien kehittämiseksi”, sekä perustaa pysyvän 8000 rauhanturvaajan joukon.
Ensimmäiset konkreettiset toimenpiteet tämän suhteen otettiin viime vuonna, kun Kiina maksoi ensimmäisen kahdenkymmen miljoonan dollarin erän kymmenestä vuosittaisesta maksusta YK:n alaiseen Rauhan ja kehityksen kahdensadan miljoonan dollarin rahastoon, mikä perustettiin osaksi Kiinan kaavailemaa miljardin rahastoa.
Viime kuun puolessavälissä Maailman talousfoorumin Davosin tapaamisessa pitämässään puheessa Kiinan presidentti Xi Jinping taas puhui voimakkaasti pragmaattisen talousglobalisaation puolesta, mutta mainitsi etteivät esimerkiksi pakolaiskriisit ole suoraa seurausta sen epäonnistumisesta.
Rahoittamisen lisäksi muut pakolaiskysymyksen ratkaisut tullevat silti ennemmin tai myöhemmin vastaan Kiinalle, mikäli se yhä edelleen haluaa esimerkiksi kasvattaa vaikutusvaltaansa kansainvälisissä järjestöissä, kuten se on viime vuosina systemaattisesti tehnyt.
Nähtäväksi siis jää voiko Kiina todella nousta Yhdysvaltojen haastajaksi maailman supervaltana, jos se ei avaa jatkossa rajojaan samaan tahtiin taloutensa kanssa myös humanitaarisen kriisin koettelemille.
Toimittaja: Hannamiina Tanninen, Hongkong