Ihminen voi saada tartunnan hirviekinokokkiloisen madon munista, joita on esimerkiksi loista kantavan koiran turkissa. Ihmisessä munista voi kehittyä keuhkoihin toukkarakkuloita, jotka vuosien kuluessa kasvavat hitaasti hyvinkin suuriksi ja vaikeasti hoidettaviksi ennen vakavampia oireita.
Paras tapa estää koirien ja ihmisten ekinokokkitartuntoja on hävittää metsästyspaikkojen teurasjätteistä hirvien keuhkot niin, etteivät koirat ja petoeläimet pääse syömään niitä. Keuhkojen loisrakkulat voivat olla pieniä, syvällä keuhkossa ja hankalasti havaittavissa.
Metsästyskoirat tulisi myös lääkitä sekä hirvikauden alussa että lopussa, jotta koira ei vie tartuntaa metsään eikä tuo sitä mukanaan kotiin. Matolääkkeeksi pitää valita heisimatoihin tehoava valmiste.
Ihmiselle hirven keuhkot eivät ole tartuntariski, sillä toukkarakkulat tarttuvat vain koiraeläimiin.
Hirviekinokokkiloinen (Echinococcus canadensis) on pieni heisimato, joka luonnossa aikuisena elää suden suolessa ja toukkana hirven keuhkoissa. Sudet ja koirat saavat tartunnan syödessään hirven keuhkossa, joskus myös maksassa olevan toukkarakkulan. Koiraeläimen suolessa toukkarakkulasta kehittyy aikuisia heisimatoja. Madot tuottavat munia, jotka pääsevät ympäristöön ulosteissa.
Hirvi on väli-isäntä, joka saa tartunnan niellessään ravintokasvien mukana madon munia. Hirven lisäksi poro ja metsäpeura voivat saada tartunnan ja toimia väli-isäntinä.
Loisen ydinesiintymisalue on Kainuu. Lisäksi sitä tavataan Itä-Lapissa, lähinnä Sallassa sekä Kuusamossa ja Pohjois-Karjalassa.