Näin arvioidaan Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tuoreessa Ympäristön tila Suomessa 2013 -katsauksessa.
– Samalla kun taantuma on vähentänyt luonnonvarojen käyttöä ja muuta kuormitusta, se on myös hidastanut monia ympäristöpolitiikan prosesseja, kuten kansainvälistä ilmastopolitiikkaa, katsauksessa todetaan.
Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen vakavimmat ongelmat
Moni katsauksen indikaattoreista osoittaa, että Suomen ympäristön tila on kehittymässä paremmaksi. Esimerkiksi päästöt ilmaan ja vesiin ovat vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä.
– Myönteistä on myös, että jotkut luonnonlakeina pidetyt asiat, kuten autoilun ja energiankulutuksen jatkuva kasvu, osoittavat ainakin jonkinlaisia hiipumisen merkkejä, Syke toteaa.
Myönteistä kuvaa synkentää ympäristökeskuksen mukaan se, että kaikkein vakavimmat ongelmat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat yhä ratkaisematta ja tilanne pahenee jatkuvasti.
– Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi on asetettu jo useita tavoitevuosia, mutta toistaiseksi tavoitetta on aina jouduttu siirtämään eteenpäin. Ilmastonmuutos on haluttu rajoittaa siihen, että maapallon keskilämpötila nousisi korkeintaan kaksi astetta vuoteen 2100 mennessä. Nykyisillä toimilla tämän tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa mahdottomalta, Syken pääjohtaja Lea Kauppi sanoo.
Hyvinvointi perustuu paljolti ulkomaisiin luonnonvaroihin
Päästöjen väheneminen johtuu pääosin polttoaineiden kehittymisestä ja teollisuuden prosessi- ja puhdistustekniikoiden parantumisesta.
– Siitäkin on ollut apua, että merkittävä osuus Suomen taloudellisesta kasvusta on viime vuosikymmeninä perustunut ulkomaisiin luonnonvaroihin. Kun tavaroita tuodaan muualta, myös niiden valmistamiseen liittyvä ympäristökuormitus jää maamme rajojen ulkopuolelle, katsauksessa todetaan.
Luonnonvarojen käytön vähentäminen vaatii ekotehokkuuden kasvattamista eli tavaroiden ja palvelujen tuottamista pienemmällä määrällä luonnonvaroja ja päästöjä.
Tässä on Syken mukaan viime vuosina onnistuttu, sillä Suomen bruttokansantuote on kasvanut suhteessa enemmän kuin energiankulutus, luonnonvarojen käyttö ja hiilidioksidipäästöt. Ekotehokkuuden lisäys on ollut erityisen selvää 1990-luvun puolivälistä alkaen.
Vaikka taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen rajoittaa automaattisesti myös luonnonvarojen ja energian käyttöä sekä näistä koituvia päästöjä, talouden ongelmat ovat toisaalta myös vaikuttaneet kielteisesti ympäristön tilaan.
Esimerkiksi kansainvälinen ilmastopolitiikka ei ole talouskriisin alkamisen jälkeen saavuttanut merkittäviä edistysaskelia. Vuosina 2009-2013 on pidetty viisi YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokousta viimeksi marraskuussa Varsovassa, mutta sitovista päästövähennystavoitteista ei ole syntynyt päätöksiä, Syke sanoo.