Arvopaperivälittäjä Nordnetin talousasiantuntijan Martin Paasin mukaan hallintarekisteriä koskenut keskustelu oli sekavinta miesmuistiin.
– Hallintarekisteriä koskeva asetus pyrkii avaamaan arvopaperisäilytyksen kilpailulle. Tämä on yksi askel kohti yhä toimivampia yhteismarkkinoita EU:ssa. Asetus on sellaisenaan tullut voimaan kaikissa jäsenmaissa, hän kirjoittaa blogissaan.
Martin Paasin mukaan politisoituneessa ja populistisessakin julkisessa keskustelussa hallintarekisteriä on moitittu siksi, että se mahdollistaa omistusten piilottamisen.
– Suomalaisten omistukset kotimaisissa arvopapereissa ovat kuitenkin jo nyt näkymättömiä, jos suomalainen sijoittaja käyttää esimerkiksi ulkomaista varainhoitajaa. Tällöin arvopaperikeskuksessa näkyy vain kyseisen ulkomaisen varainhoitajan käyttämän paikallisena ala-säilyttäjänä toimivan pankin, esimerkiksi Nordean, nimi.
– Mikäli haitalliselta piilottelulta halutaan välttyä, pitäisi sijoittajan luottamustehtävien osalta harkita pikemminkin sidonnaisuusilmoitusvaatimusten laajentamista. Hallintarekisteriasetus ei käytännössä muuta tilannetta suuntaan tai toiseen.
Paasi sanoo hallintarekisterin olevan maailmalla yleinen käytäntö. Suomessa käytössä oleva suoran omistuksen malli taas on hänen mukaansa kalliimpi sijoittajalle, eikä sitä käytetä Pohjoismaiden lisäksi kuin Kreikassa ja Sloveniassa.
– EU:n hallintarekisteriä koskeva asetus mahdollistaa yksilöllisen asiakaserottelun Suomessa. Hallituksen viimeisin esitys hyödyntää tätä poikkeuslupaa ja pakottaa Suomessa toimivia arvopaperikeskuksia ylläpitämään suoran omistuksen mallia suomalaisille, jotka omistavat suomalaisia osakkeita. Hallintarekisteri ei siis ”tule Suomeen” ja omistus on jatkossakin tältä osin julkista.
Paasin mielestä on kuitenkin ymmärrettävää, että Suomi ei voi omalla lainsäädännöllään rajoittaa EU-asetusta tai muiden maiden lainsäädäntöä.
– Samalla asetuksessa kuitenkin todetaan, että pörssiyhtiöillä pitää olla oikeus saada valita, mitä EU-alueen arvopaperikeskuksista se käyttää. Tästä seuraa se, että jos suomalainen yhtiö päättää käyttää ulkomaista pörssiä ja arvopaperikeskusta, saattavat suomalaisten sijoittajien omistukset kyseisessä yhtiössä olla hallintarekisteröityjä ja ”piilossa” paikallisen käytännön mukaisesti.
Talousasiantuntija huomauttaa myös, että verotietojen vaihto-ohjelman myötä Suomen verottaja saa kuitenkin tiedon myös niistä koroista, osingoista ja omistuksista, jotka on rekisteröity ulkomaille.
– Hyvin perustein voi sanoa, että hallintarekisterijupakka on ollut melua aika lailla tyhjästä, Paasi arvioi.