Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi suomalaisen elintason kasvaneen sodanjälkeisestä tulevaisuudenuskosta ja yritteliäisyydestä. Hyvinvointiyhteiskunta ei kuitenkaan ole syntynyt ainoastaan talouskasvun varassa.
– Varsinainen kantovoima on ollut inhimillinen ja eettinen, vakaumus siitä, että hyvinvointi, koulutus, terveydenhoito ja elämän perusturva kuuluvat kaikille, erottelematta, ja niistä on yhteisesti ja yhteisvastuullisesti huolehdittava. Vakaumus kasvoi luterilaisesta kristillisyydestä, Mäkinen sanoi.
Mäkinen muistutti, että kirkko ei ole irrallaan talouden lainalaisuuksista. Vaikka monet seurakunnat kamppailevat niukkenevien resurssien kanssa, kirkko on globaalissa perspektiivissä vauras. Toimiva talous luo edelleen pohjaa hyvinvoinnille.
– Talous ei ole hyvän elämän päämäärä, mutta se on välttämätön väline.
Mäkinen kuitenkin esitti huolensa siitä, että yhä uusia elämänaloja aletaan arvottaa talouden maailmasta periytyvin käsittein nopean hyödyn, kilpailun ja mitattavan tehokkuuden näkökulmista.
– Kaikkea elämässä ei voi mitata talouden kriteerein. Viime kädessä elämä ei ole talouden varassa. On olemassa jotain vielä perustavampaa.
Mäkinen totesi, että vastuu talouden toimintamalleista on ihmisillä.
– Talouden lait eivät ole luonnonlakeja, niitä muokkaavat arvot, ihmiskäsitykset, asenteet ja ihmisten päätökset.
Mäkinen kannusti tasaveroiseen ja vakavaan keskusteluun talouselämän etiikasta, jotta yhteiskunnassa säilyy yhteinen vastuu heikoimmista.