Euroopan talouskomissaari Valdis Dombrovskis esitteli keskiviikkona komission ensi vaiheen päätöksiä Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n viimeistelemiseksi. Tavoitteena on heinäkuussa esitellyn niin sanotun Viiden presidentin raportin perusteella syventää EMU:n integraatiota.
Komissio päätti keskiviikkona muun muassa neuvoa-antavan finanssipoliittisen komitean ja kansallisten kilpailukykylautakuntien perustamisesta. Näitä ehdotuksia Vesa Vihriälä kuvaa byrokratian lisäämiseksi, mistä tuskin on haittaa, muttei varsinaista hyötyäkään.
Sen sijaan Vihriälä pitää tärkeänä päätöstä, että euroalueen yhteisen talletussuojan suhteen edetään. Komission on määrä tuoda ehdotuksensa julki vuoden loppuun mennessä, jotta pankkiunioni saadaan viimeisteltyä.
– Talletussuoja on tärkeä asia. Toivoisin, että siinä pystyttäisiin etenemään reippaasti, Vihriälä sanoo Verkkouutisille.
Vihriälä kertoo ymmärtävänsä joidenkin jäsenmaiden kritiikkiä talletussuojaa kohtaan. Pankkien valvonnassa on jäsenmaiden välillä edelleen eroja. Joissakin maissa on jo olemassa isot talletussuojarahastot pankkijärjestelmän kokoon nähden. Näissä maissa on ollut vastustusta koko Euroopan laajuista talletussuojajärjestelmää vastaan.
– Eri maiden talletussuojajärjestelmät pitäisi ensin saattaa samalle tasolle resurssien osalta ennen kuin siirrytään yhteiseen järjestelmään, Vihriälä sanoo.
Talletussuojan toteuttaminen vie eteenpäin pankkiunionia, johon kuuluu myös kriisinhallintamekanismi. Pankkiunioni on keskeinen hanke valtioiden ja pankkien kytköksen irrottamiseksi. Silloin pankkien ongelmat eivät enää automaattisesti muuttuisi yksittäisten jäsenmaiden ongelmiksi.
Toinen puoli kytköksestä jää kuitenkin komission esityksissä ratkaisematta. Jos valtiot ajautuvat ongelmiin, se aiheuttaa edelleen ongelmia pankeille. Valtion velkakirjoja kohdellaan riskittöminä sijoituksina pankeille.
– Sääntely pikemminkin rohkaisee pankkeja pitämään valtion velkapapereita salkussaan. Tähän pitäisi saada muutos, Vihriälä sanoo.
Ideaalinen ratkaisu olisi siirtyä Yhdysvaltain malliin, missä pankeille riskittömiä omistuksia ovat liittovaltion velkakirjat.
Euroalueella ei ole kuitenkaan yhteisesti liikkeelle laskettuja velkakirjoja, eurobondeja. Todellisten eurobondien liikkeelle laskeminen edellyttäisi euroalueen omaa budjettia ja verotusoikeutta.
Viiden presidentin raportissa esitetään toisen vaiheen toimenpiteinä EMU:n syventämiseksi euroalueen varainhoitohallinnon perustamista sekä julkistalouden vakautusjärjestelyä. Epäselvää on, tarkoitetaanko varainhoitohallinnolla poliittista päätöksentekovaltaa omaavaa valtiovarainministeriötä vai ainoastaan varoja hallinnoivaa toimistoa.
Vihriälä ei pidä realistisina sellaisia esityksiä, joissa talouspoliittista päätöksentekoa siirrettäisiin jäsenvaltioilta EMU:lle.
– En panisi fiskaaliunionin kehittämiseen hirveän paljon paukkuja, vaan pyrkisin ennen kaikkea rahoitusunionin edistämiseen. Se eristää valtiot ja pankit toisistaan ja edistää rahoitusmarkkinoiden kautta tapahtuvaa jäsenmaiden välistä tasausta, Vihriälä sanoo.
Hän huomauttaa, että yhdentyneet pääomamarkkinat ja pankkijärjestelmä tasaavat tehokkaammin valuutta-alueen eri alueilla tapahtuvia shokkeja kuin finanssipoliittinen tasaus liittovaltion tasolla.
Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi syyskuun alussa Vihriälän raportin EMU:n kehittämisestä.