Toisista EU:n jäsenvaltioista tuotavien leasing- ja vuokra-autojen verotuskohtelua muutetaan ensi vuonna. Uudistuksen jälkeen tällaisista ajoneuvoista kannetaan tuonnin yhteydessä vain ajoneuvon käyttöaikaa Suomessa vastaava määrä veroa.
Nykyisessä järjestelmässä ajoneuvosta kannetaan täysi autovero, josta jäljellä oleva osa palautetaan korkoineen, kun auto viedään pois maasta.
Verkkouutiset kertoo muutoksesta tässä jutussa. Uudistuksen taustalla on Euroopan komission lausuma, jonka mukaan Suomi ei ole vuoden alussa tekemistään autoverotusmuutoksista huolimatta onnistunut tekemään vuokra- ja leasing-autojen verotuskohtelusta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista.
Uudistuksella voi olla mielenkiintoisia markkinavaikutuksia.
Nykyinen järjestelmä pakottaa ajoneuvon vuokranneen tai liisanneen kiinnittämään varsin suuren määrän pääomaa vuokra-ajaksi. Uudistuksen jälkeen esimerkiksi parin kuukauden vuokra-auton käytöstä voisi teoriassa selvitä maksamalla vain murto-osan autoverosta.
Kuinka veron määrä lasketaan?
Euroopan komissio tulee seuraamaan tarkasti, millä tavalla verotuskohtelua muutetaan. Suomen tulee siis varmistaa, ettei uusi järjestelmä ole jälleen syrjivä, ja loukkaa näin Euroopan unionin perussopimuksen takaamaa palveluiden vapaata liikkuvuutta. Tämä tarkoittaa, että veron määrän on oltava kohdallaan.
Valtiovarainministeriön hallitussihteeri Markus Teräväinen kertoi aiemmin Verkkouutisille, ettei veron varsinaisesta laskutavasta ole vielä tehty mitään päätöksiä.
Laskukaavalla on silti helppo spekuloida, koska liikkumavaraa ei ole paljoa.
Yksi mahdollinen tapa voisi löytyä autoverolain 11b-pykälän perusteella. Lainkohta liittyy käytetyn tuontiajoneuvon verotusarvon määrittämiseen. Siinä todetaan, että mikäli käytetyn ajoneuvon verotusarvoa ei voida määrittää markkinatietojen perusteella, voidaan se laskea myös ”vastaavan uuden ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon perusteella määritettävästä arvosta, joka saadaan alentamalla arvoa ajoneuvon iän perusteella yhdellä prosentilla kuukautta kohden kunkin edellisen kuukauden loppuun lasketusta jäännösarvosta”.
Myös ajoneuvon arvon sisältämä veron määrä alenee samassa suhteessa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että jokaisen kuukauden käytöstä voitaisiin samalla logiikalla kantaa yksi prosentti ajoneuvon kunkin kuukauden loppuun lasketun jäännösarvon sisältämästä verosta.
Tällainen laskutapa voisi tehdä esimerkiksi kalliin ja suuripäästöisen ajoneuvon liisaamisesta ulkomailta houkuttelevampaa kuin sellaisen ostamisesta Suomesta. Etenkin urheiluautoja käytetään usein vain kesäisin, joten suuren autoveropääoman kiinnittäminen ei välttämättä ole niiden kohdalla mielekästä.
Tällä laskutavalla henkilö voisi maksaa vaikkapa sadan tuhannen euron kertasumman sijaan vain joitakin tuhansia euroja esimerkiksi kesän kestävästä vuokrakäytöstä.
Päädytäänpä asiassa millaiseen laskutapaan tahansa, herättää verouudistus väistämättä kysymyksen siitä, onko viranomaisresurssien haaskaaminen monissa tapauksissa vain joidenkin kuukausien käytöstä perittyjen muutamien satojen eurojen autoverojen kantamiseen järkevää.