Jihadismi Suomessa on valtaosin hajanaista, pienimuotoista ja keskittyy väkivallattomaan värväyksen ja rahoittamisen kaltaiseen tukitoimintaan, ilmenee sisäministeriön tänään torstaina julkaisemasta Jihadistinen liikehdintä Suomessa -tutkimuksesta.
Jihadismiasiantuntijoiden Leena Malkin ja Juha Saarisen laatiman tutkimuksen mukaan jihadistinen liikehdintä on Suomessa edelleen moniin muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna vähäistä, mutta mukana olleiden määrä on kasvanut merkittävästi 2010-luvulla. Suurin yksittäinen ilmiön kehittymiseen vaikuttanut tekijä on ollut Syyrian ja Irakin konflikti.
– Konflikti on aiheuttanut laajempaa liikkuvuutta Suomesta konfliktialueelle kuin mikään aiempi konflikti, jossa jihadistinen ryhmä on ollut osapuolena. Siinä missä merkittävä osa jihadistisesta aktivismista Suomessa on aiemmin hajaantunut eri konflikteihin ja kysymyksiin, Syyrian ja Irakin konflikti on muodostunut eri taustoista tulevia kannattajia ja aktivisteja yhdistäväksi kysymykseksi, tutkimuksessa todetaan.
Vaikka jihadistinen toiminta onkin kasvanut ja tiivistynyt 2010-luvulla, puuttuvat Suomesta tutkijoiden mukaan edelleen jihadistista aktivismia julkisesti kannattavat järjestöt.
– Suomessa vaikuttaa myös olevan vähän toimintaa organisoimaan ja innostamaan halukkaita ja siihen kykeneviä entrepreneur-tyyppisiä avainaktivisteja. Samalla on tosin syytä muistaa, että osa tällaisista henkilöistä on hyvin turvallisuustietoisia ja pyrkii toimimaan salassa.
Avainaktivistilla tarkoitetaan koordinoivia, aktiivisesti verkostoja luovia henkilöitä.
Merkittävänä muutoksena aiempaan verrattuna pidetään Suomessa asuvien ja asuneiden sekä konfliktialueilla toimivien jihadististen ryhmien välisten yhteyksien kasvua. Myös naisten kiinnostuksen ja osallistumisen jihadistiseen liikehdintään kerrotaan kasvaneen.
”Odotusten vastaista”
Tutkimuksessa nostetaan esiin yksi Suomen jihadismin poikkeuksellinen piirre. Suomesta on nimittäin lähtenyt suhteessa väkilukuun ja etenkin muslimien määrään harvinaisen paljon väkeä Lähi-idän konflikteihin.
– Monista Länsi-Euroopan maista on lähtenyt lukumääräisesti huomattavasti enemmän ihmisiä Syyriaan ja Irakiin kuin Suomesta, jonka Syyriaan ja Irakiin matkanneiden kokonaislukumäärä edustaa EU-maiden keskitasoa. Sen sijaan jos lähteneiden henkilöiden määrä suhteutetaan väkilukuun, Suomesta lähtijöitä on huomiota herättävän paljon. Lähtijöiden määrä on aivan erityisen korkea, jos sen suhteuttaa muslimiväestön kokoon. Mistään muusta länsimaasta ei ole muslimiväestön kokoon nähden ollut yhtä paljon lähtijöitä, tutkijat summaavat.
Selvityksessä todetaan, että lähteneiden määrää voi pitää poikkeuksellisena ja odotusten vastaisena senkin vuoksi, miten vaatimatonta jihadistinen liikehdintä Suomessa on ollut 2000-luvulla. Suomessa on tämänhetkisen tietämyksen mukaan ollut myös etenkin konfliktin alkaessa hyvin vähän sellaisia verkostoja ja järjestöjä, jotka ovat voineet rekrytoida lähtijöitä ja edesauttaa aseellisiin ryhmiin liittymistä.
Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että Syyriaan ja Irakiin lähteminen on kaikissa Länsi-Euroopan maissa tapahtunut merkittävissä määrin aiemmin olemassa olleiden verkostojen ulkopuolella. Hyvin monet lähtijöistä ovat sellaisia henkilöitä, joilla ei ole aiempaa tai ainakaan pidempää historiaa jihadistisessa aktivismissa.
Pieni joukko
Selvityksessä korostetaan, että vaikka lähtijöiden määrä on ollut suhteellisesti arvioiden erittäin suuri, on kyse silti lukumäärällisesti pienestä ihmisjoukosta. Tutkijat huomauttavat, että jo yhden kaveriporukan päätös olla lähtemättä vaikkapa Syyriaan olisi muuttanut olennaisesti lähteneiden määrää.
Viranomaiset ovat tunnistaneet kaikkiaan 80 Syyrian ja Irakin konfliktialueille matkustanutta henkilöä. Tutkijat arvioivat todellisen määrän olevan kuitenkin suurempi, koska kaikki tapaukset eivät todennäköisesti ole tulleet viranomaisten tietoon.
Matkustaminen Suomesta konfliktialueelle on tapahtunut tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti vuosina 2012–2016. Tämän jälkeen matkustaminen on hiipunut.
– Mikäli tämän jälkeen konfliktialueelle on matkustettu, se on tapahtunut enimmäkseen viranomaisten huomaamatta, sillä viranomaisten esittämät arviot matkustaneiden määrästä ovat pysyneet pitkälti ennallaan alkuvuodesta 2017 asti, tutkimuksessa huomautetaan.
Tutkimuksen mukaan Suomesta lähtemisen taustalla on muun muassa se, että jihadistinen liikehdintä on täällä alkanut seurata eurooppalaisia trendejä aiempaa voimakkaammin.
– Tämän muutoksen voi arvella olevan jossain määrin yhteydessä siihen, että Suomessa on yhä enemmän aikuistuneita tai parhaillaan aikuistumassa olevia nuoria muslimeja, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa, mutta joiden vanhemmat ovat kotoisin jostain toisesta maasta. Heistä vain ani harva on kiinnostunut millään tasolla jihadistisesta aktivismista, mutta he jotka ovat, ovat vanhempiaan useammin orientoituneet “globaalin jihadin” suuntaan ja heidän sosiaaliset verkostonsa ovat moninaisempia.
Toisena tekijänä mainitaan sosiaalisen median kehitys. Se on vaikuttanut Suomen kaltaisilla ”jihadistisen kentän syrjäseuduilla”.
– Syyrian ja Irakin konfliktin alkuvaiheessa nähtiin poikkeuksellinen ajanjakso, jolloin jihadistista verkkoviestintää oli saatavilla ainutlaatuisen runsaasti ja avoin viestintä muualla asuvien jihadistisesta toiminnasta kiinnostuneiden kanssa oli helppoa, mukaan lukien Syyriaan ja Irakiin lähteneet taistelijat.
Tutkimusta varten eri muslimiyhteisöjen edustajien kanssa tehdyissä haastatteluissa kerrotaan nousseen toistuvasti esiin myös huoli nuorten uskonnolliseen kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Tutkijoiden mukaan tähän kiinnittivät huomiota niin nuoret kuin vanhemmatkin ikäpolvet.
– Monet haastateltavista arvelivat, että mikäli nuoret olisivat paremmin perillä uskonnostaan ja kokisivat itsensä vahvemmin osaksi uskonnollisia yhteisöjä Suomessa, jihadistinen ajatusmaailma tuskin näyttäytyisi heille yhtä herkästi houkuttelevana ja “aitona islamina”.
Haastatteluista välittyi tutkimuksen mukaan myös vaikutelma sukupolvien välisestä kuilusta. Siinä missä nuoret kaipasivat mahdollisuutta keskustella uskontoon liittyvistä asioista kriittiseenkin sävyyn, vanhemmalla sukupolvella ei koettu olevan tähän valmiutta.