Kun Venäjä vuonna 2014 miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin, asialla olivat ”kohteliaat vihreät miehet”, tunnuksettomat sotilaat, jotka presidentti Vladimir Putin vasta myöhemmin tunnusti Venäjän vakinaisen armeijan joukoiksi. Myöhemmin samana vuonna Venäjä aloitti Itä-Ukrainassa sisällissodaksi kömpelösti naamioimansa sodan, joka jatkuu edelleen.
Koska Kreml haluaa etupiirinsä laajentamiselle yleensä edes näennäisen oikeutuksen, amerikkalaisessa Homeland Defense Institute -tutkimuslaitoksessa työskentelevä apulaisprofessori Jahara Matisek pitää todennäköisenä, että myös Venäjän seuraava hyökkäys tapahtuu jonkin tekosyyn varjolla.
– Samoin kuin Venäjän lähestymistapa Ukrainaan sai toisen muodon kuin mitä oli nähty Georgiassa kuusi vuotta aikaisemmin, myös nyt Venäjän tulee varmasti verhoutumaan uudenlaiseen asuun, Matisek kirjoittaa Yhdysvaltain sotilasakatemian julkaisemassa artikkelissa.
Eräs mahdollinen skenaario voisi hänen mukaansa olla Venäjän lähettämien ”rauhanturvaajien” ilmaantuminen Baltiaan.
– Venäjä on toteuttanut Baltiassa laajasti erilaisia kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvia hyökkäyksiä siitä saakka, kun Viro, Latvia ja Liettua vuonna 2004 liittyivät Natoon, hän muistuttaa.
– Tällaiset toimet horjuttavat niiden strategista ja puolustuksellista ajattelua luomalla erillisen informaatioympäristön venäjänkieliselle väestölle, luomalla jakolinjoja ja kärjistämällä vastakkainasettelua venäjämielisten ja venäjänvastaisten ryhmien välillä, hän toteaa.
Näin hyökkäys voisi tapahtua
Venäjän aiemman käyttäytymisen, suorituskykyjen ja olemassa olevan teknologian valossa seuraava tiivistetysti esitetty skenaario voisi Matisekin mukaan olla mahdollinen.
Ensin Venäjä soluttaisi kohdemaan venäläisenemmistöisten alueiden kaupunkeihin asiamiehiään, jotka alkaisivat levittää väitteitä esimerkiksi siitä, kuinka maan hallitus vainoaa venäjää puhuvia ihmisiä. Sosiaalisen median kanavissa ja Kremlin ohjauksessa toimivissa tiedotusvälineissä kaiutettu ja valeuutisten ryydittämä infosotakampanja johtaisi laajamittaisiin mielenosoituksiin, joita asianomaisen maan viranomaiset muka väkivalloin tukahduttaisivat.
Venäjän presidentti Vladimir Putin reagoisi lavastettuun kriisiin ilmoittamalla, että venäläisen kulttuurin, kielen ja väestönosan suojelemiseksi maahan on välittömästi lähetettävä venäläisiä ja valkovenäläisiä ”rauhanturvaajia”. Jo tuntien kuluttua ilmoituksesta maahan vyöryisi tekaistuin YK-tunnuksin varustettuja ajoneuvoja ja sotilaita sinisissä kypärissä. Samaan aikaan Venäjän armeija häiritsisi Baltian maiden koko elektromagneettista spektriä niin laajasti, että maiden omat asevoimat ja Naton eFP-joukot eivät kykenisi toteuttamaan koordinoituja vastatoimia eivätkä paikantamaan ”rauhanturvaajia” riittävän tarkasti.
Tapahtuneen tosiasian edessä
Siihen mennessä kun muiden maiden valtiojohtajat on saatettu tietoisiksi Venäjän lavastamasta rauhanturvaoperaatiosta, ”sinikypärät” olisivat tässä skenaariossa jo ottaneet haltuunsa kaistaleen Baltian maan aluetta, kaivautuneet, linnoittautuneet, ja nostaneet salkoihin YK:n liput. Nopeasti pystytettäisiin myös linkkimastot ja verkot, jotka varmistaisivat Venäjän informaatioylivoiman jopa 75 kilometrin säteellä Venäjän asemista.
Putinin ”rauhanturvaoperaatio” tuomittaisiin läntisissä pääkaupungeissa kovin sanoin kansainvälisen oikeuden ja normien loukkauksena. Tapahtuneen tosiasian edessä sekä valtiojohtajat että Naton kenraalit olisivat kuitenkin epävarmoja siitä, millaisiin konkreettisiin vastatoimiin tulisi ryhtyä.
– Vaikka tällainen skenaario saattaa tuntua epätodennäköiseltä, Putin on kyennyt hyödyntämään vallitsevaa USA-vetoista maailmanjärjestystä ja etenkin kolmea Yhdysvaltojen taipumusta: eskaloitumisen välttämistä oletusarvoista aggression torjumisen asemesta, halua lokeroida asioita niiden linkittämisen sijasta sekä omahyväisyyttä USA:n asemasta maailmassa, Matisek sanoo.
– Yksinkertaisesti sanottuna Yhdysvaltain johtajien pitää olla valmiita puolustamaan liittolaisia, kumppaneita ja ystävällismielisiä maita niin retoriikassa kuin myös käytännössä, hän toteaa.
USA:n tulisikin hänen mielestään yhdessä muiden länsimaiden kanssa varautua Venäjän aggression kaikkiin mahdollisiin muotoihin – myös sellaisiin, jotka perustuvat lavastukseen. Ellei niin tehdä, on hänen mukaansa olemassa varteenotettava uhka, että Yhdysvallat ja Nato joutuvat jälleen yllätetyiksi, kun Putin toteuttaa seuraavan temppunsa.