Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin torstaina Oulussa. Tilaisuudessa olivat läsnä tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio.
Pääjuhlassa puolustusvoimien tervehdyksen toi puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Juhlapuheen piti pääministeri Juha Sipilä.
Juha Sipilä muistutti tänään kuluneen 71 vuotta siitä, kun viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat käsivarren Lapista. Samalla päättyi kuuden vuoden mittainen sotien aika. Lapin sodan päättymisen päivää on vietetty vuodesta 1987 lähtien kansallisena veteraanipäivänä.
– Talvisota, jatkosota ja Lapin sota merkitsivät mittaamattomia kärsimyksiä, joissa kansakunta menetti paljon, mutta säilytti kaikkein tärkeimmän, itsenäisyyden ja kansanvaltaisen järjestelmän, Juha Sipilä sanoi.
Sipilä kertoi, miten ”oma isoisäni, ukkini, oli myös sotiemme veteraani. Hän asui sotia edeltävän ajan Suojärvellä. Suojärvi oli pinta-alaltaan suurin luovutetun Karjalan kunnista. Ukkini oli kutsuttu jo lokakuussa vuonna 1939 ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Hän oli käynyt kotona muutama päivä ennen sodan syttymistä ja sanonut, ettei lapsia saanut riisua yöksi”.
– Ukkini halusi tallettaa historian ja nämä muistot meidän lastenlasten mieliin ennen kuin hän olisi itse liian heikko. Kahdeksankymmentävuotiaana, vuonna 1995, hän rupesi valmistelemaan yhteistä matkaa Karjalaan. Hän ryhtyi kuntoilemaan. Ensin yhden kilometrin matkan rollaattorilla ja myöhemmin jo viiden kilometrin päivittäisen lenkin potkukelkalla, pääministeri kertoi.
– Hän oli kesällä 1996 hyvässä kunnossa, kun suuntasimme matkamme kohti Suojärveä. Kävimme maastureilla läpi koko ukin talvisodan 21 päivän matkan aina siihen poteroon saakka, mistä vihollinen heitti käsikranaatin ukin suksien viereen Tolvajärven taisteluissa Ägläjärvellä.
– Tuolla matkalla ukkini liikuttui kahdessa paikassa. Ensimmäinen paikka oli, kun hän kertoi miesten tuskastuneen Talvisodan alun perääntymiseen. Hän kertoi miesten kapinoineen upseereille, että kohta ollaan Ruotsissa, jos emme ala tappelemaan. Tappelemaan ryhdyttiinkin ja sen seurauksena syntyi yksi sotahistorian suurimpia puolustusvoittoja. Suomi ei antanutkaan suurelle ja mahtavalle viholliselleen periksi, vaan osoitti sitkeydellään halunsa säilyttää vapaus.
”Tajuatteko te lapset”
Toinen liikuttuminen Juha Sipilän ukilla oli tapahtunut, kun he katselivat alueen harmaantuneita mökkejä.
– Hän totesi: ”Tajuatteko te lapset, miten hyvä maa Suomi on ja miten lujan takaa itsenäisyytemme on taisteltu”. Tajusin tuolloin hyvin konkreettisesti sen, mitä ukkini halusi minun tekevän. Olin juuri myynyt yritykseni ja haaveilin hieman kevyemmästä työstä. Ei hän sitä toivonut. Hän opetti minut omalla tavallaan ymmärtämään, että meidän nuoremman sukupolven talvisotamme on tämän isänmaan rakentaminen yhä paremmaksi paikaksi asua ja elää. Meidän jokaisen tulee olla oman elämämme yrittäjiä ja rakentaa maatamme niillä taidoilla, jotka meille itse kullekin on annettu, Sipilä sanoi.
Juha Sipilän mukaan yhä harvemmalla meistä on enää omakohtaisia kokemuksia sodan vuosista. Suurilla ikäluokilla säie kulki omien vanhempien kautta, mutta sodat läpi eläneiden ikäluokkien poistuessa keskuudestamme tämä kytkös poistuu.
– Sotavuosien perintö kertoo syvästi puhuttelevalla tavalla kansakunnan sitkeydestä, uhrautuvaisuudesta ja selviytymiskyvystä itsenäisyyteemme ja yhtenäisyyteemme kohdistuneiden uhkien edessä. Sodasta selviytymistä voidaan pitää kansainvälisestikin katsottuna pienen pohjoisen kansan uskomattomana selviytymistarinana. Sama sitkeä sukupolvi nosti Suomen työllään maailman hyvinvointivaltioiden kärkijoukkoon.
– Sotiemme veteraanien saavutukset ovat osa kansakuntamme henkistä perintöä. Ne ovat luoneet perustan sille työlle, jota nuoremmat ikäluokat ovat puolestaan jatkaneet isänmaan hyväksi. Olette teoillanne ja työllänne ansainneet koko kansakunnan kiitoksen.