Kiinan kansallinen tasavalta on sinnitellyt Taiwanin saarella siitä lähtien, kun Kiinan sisällissodassa kommunisteille tappion kärsineet Tšiang Kai-šekin ja Kuomingtang-puolueen johtamat kansalliset joukot pakenivat sinne vuonna 1949. Tuosta lähtien Taiwanin suurin turvallisuusuhka on ollut kommunistinen manner-Kiina, joka on vannonut ottavansa saaren ”takaisin”.
Taiwanin puolustusstrategia on perustunut moderniin amerikkalaisvarusteiseen armeijaan ja Yhdysvaltain turvatakuihin, joiden varmuudesta presidentti Donald Trumpin aikana esiintyy epävarmuutta.
Foreign Policy tuo artikkelissaan ilmi, kuinka Taiwanin armeija on päältä kaunis, mutta ontto sisältä. Julkiseen keskusteluun sen nosti nuoren upseerin traaginen päätös.
Huang Zhi-jie oli 30-vuotias luutnantti, joka oli määrätty yhden Taiwanin tärkeimpiin taisteluyksiköihin kuuluvan 269. mekanisoidun jalkaväkiprikaatin huoltovarikon päälliköksi. Huang huomasi pian, että varikolta puuttui paljon erilaisia varaosia, tarvetyökaluja ja varusteita.
Jos Huang olisi raportoinut puuttuvista tarvikkeista esimiehillään virallista tietä, hän olisi joutunut paradoksiseen tilanteeseen, jossa hänen olisi pitänyt maksaa itse edeltäjiensä laiminlyöntien takia puuttuvat tarvikkeet, joiden hinnat olisivat olleet tähtitieteellisiä.
Näin ollen esimiehet painostivat nuorta upseeria hankkimaan varaosia omasta pienestä palkastaan sekä väärentämään huolto- ja varikkoraportteja kaikkien muiden tapaan, jottei menettäisi kasvojaan. Huang osti omilla rahoillaan vasaroita ja paloämpäreitä. Hän joutui peräti veljensä kautta etsimään verkkokauppa Amazonista amerikkalaisia tuumakoon sytytystulppia, koska muuten löytyi vain metrimitallisia. Lopulta paineet kasvoivat liian suuriksi ja Huang hirttäytyi kasarminsa portaikkoon yöllä 16. huhtikuuta 2020.
Miten armeija on joutunut tilaan, jossa sotilaan pitää omalla kustannuksellaan ostella verkkokaupasta sytystulppia ja panssarimiesten korjata omat vaununsa? Artikkeli nostaa syiksi armeijan heikkoon tilaan puolustusbudjetin leikkaukset, nykyajan pintakiiltopolitiikan ja defaitismin.
Taiwan päätti 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa nopeista ja massiivisista puolustusbudjettileikkauksista. Poliitikot halusivat ennen kaikkea eroon asevelvollisuusarmeijasta. Armeijan kokoa pienennettiin puolesta miljoonasta 200[nbsp]000 mieheen. Koska manner-Kiinan uhan kasvaessa ei voinut leikata taisteluyksiköistä, leikattiin huollosta ja logistiikasta, mikä teki taisteluyksiköistä onttoja.
Nykyinen keskustavasemmistolainen puolustusministeri Yen Teh-fa on kriikoiden mukaan ”jees-mies” ja kiinnostunut lähinnä sosiaalisessa mediassa hyvältä näyttävistä kuvista kuin käytännössä tehokkaasta armeijasta.
– Kuinka korjata Taiwanin asevoimat? Tulee löytää puolustusministeri, jota oikeasti kiinnostaa sotilaat ja heidän taistelukykyisyytensä sen sijaan, että ministerinä on jätkä, jolle ensisijaista on ilmeisesti nuoleskella presidenttiä ja poliitikkoja ”feel-good”-julkisuudella, jotta he näyttäisivät kovilta Facebookissa, kritisoi oppositiopuolue Kuomingtangia lähellä oleva, entinen 542. panssariprikaatin komentaja, kenraalimajuri Yu Pei-chen.
Defaitismiin eli tappiomielialaan vaikuttavat vallassa olevien poliitikkojen pieniksi katsomat Taiwanin mahdollisuudet valtavaa Kiinan kansantasavaltaa ja sen armeijaa vastaan.
– Minun havaintojeni mukaan taustalla on ajatus, että Kiinan kansanarmeija on kasvanut sotilaallisesti liian voimakkaaksi vastustajaksi joka tapauksessa. Heidän mukaan Taiwanin pitäisi ainoastaan keskittyä esittämään kovaa, ostaa tarpeeksi amerikkalaisaseita esittämistä varten, ja rukoilla, että Yhdysvallat tulee apuun, kun kiinalaiset tajuavat meidän bluffimme, mitä ei toivottavasti koskaan tapahdu, sanoo pääesikunnassa puolustusleikkausten aikaan esikuntaupseerina toiminut kommodori Chang Han-ching.