Ilmiö paljastuu Tuike Iiskalan väitöstutkimuksessa. Tavallisesti taitavan oppimisen merkkinä on pidetty, että oppilas osaa säädellä omaa oppimistaan.
Taito säädellä yhteistä oppimisprosessia vie oppilasparin ja -pienryhmän yhteistä oppimista ja ajattelua eteenpäin.
Perinteisesti korkeatasoisen oppimisen tunnusmerkkiä, oppijan taitoa ajatella ja säädellä omaa ajattelu- ja oppimisprosessiaan, on tarkasteltu yksilön oppimisessa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että taito ajatella ja säädellä omaa ajattelu- ja oppimisprosessiaan on yhteydessä oppijan hyvään oppimistulokseen eri oppiaineissa, kuten matematiikassa, luetun ymmärtämisessä ja luonnontieteen oppimisessa.
– Väitöstutkimuksessani osoitan, että yhteisöllisessä oppimistilanteessa, kuten pari- ja pienryhmätyöskentelyssä, jo alakouluikäiset – neljäs- ja kuudesluokkalaiset – taitavat oppilaat pystyvät yhdessä säätelemään yhteistä oppimistaan ja oppimisen aikaisia ajatteluprosessejaan, mikä edistää parin ja pienryhmän oppimista ja ajattelua, Iiskala sanoo.
Ajattelun kohde ratkaisevaa
Iiskala erotti oppilasparien ja pienryhmän yhteisessä ajattelu- ja oppimisprosessin säätelemisessä erilaisia kohteita.
– Tulosten mukaan oppilasparien ja -pienryhmien yhteisessä oppimisprosessin säätelemisessä ei ole tärkeää, kuinka paljon oppilaat säätelevät yhteistä oppimistaan vaan oleellista on erityisesti, mihin asioihin oppilaiden ajattelu kohdistuu, Iiskala kertoo väitöstiedotteessaan.
Oppilaiden ajattelun kohdistuminen ymmärtämiseen tai sekä ymmärtämiseen että oppimisen etenemiseen tukee korkeatasoisen oppimistuloksen saavuttamista. Sen sijaan ajattelun kohdistuminen yksittäisiin asioihin tai sekä yksittäisiin asioihin että oppimisen etenemiseen näyttää helpommin johtavan heikkoon oppimistulokseen.
Tehtävän vaatimustaso tärkeä
Iiskalan tutkimus osoitti niin ikään, että mikäli tehtävä on oppilaille liian helppo heidän tasoonsa nähden, oppilaat eivät säätele yhdessä yhteistä prosessiaan. Tällöin oppilailla ei ole tarvetta jakaa ajatteluaan keskenään ja säädellä oppimista yhdessä.
– Tehtävän tulisikin olla oppilaille heidän tasoonsa nähden mieluummin sopivan haastava kuin keskitasoinen tai helppo, hän sanoo.
Iiskala havaitsi, että haastavissa tehtävissä oppilaiden yhteinen ajattelu- ja oppimisprosessin sääteleminen kohdistui myös enemmän ymmärtämiseen kuin keskitasoisissa ja helpoissa tehtävissä. Näin haastavat tehtävät tukivat oppilaiden yhdessä ajattelua ja oppimisprosessin säätelyä sekä sen kohdistumista ymmärtämiseen.
Väittelijä osoitti myös oppilaiden yhteisellä ajattelu- ja oppimisprosessin säätelyllä olevan erilaisia tehtäviä. Mikäli oppilaiden ratkaisema tehtävä oli helppo, oppilaat lähinnä varmistelivat, että ajattelun suunta oli oikea. Sen sijaan haastavimmissa tehtävissä oppilaat tarvittaessa myös muuttivat ajattelunsa ja oppimisprosessinsa kulun suuntaa.
Iiskalan mukaan oppilaiden onkin tärkeää ajatella yhteistä ajatteluprosessiaan myös kriittisesti ja tarvittaessa korjata ajattelun kulun suuntaa oppimistehtävän tekemisen aikana, esimerkiksi korjata vääriä ajattelumalleja.
Oppilaiden yhteisen ajattelu- ja oppimisprosessin alkamisessa pienet sanalliset merkit olivat tärkeitä, esimerkiksi oppilaan lausahdukset toiselle oppilaalle, kuten ”Hei, odota hetki”, ”Miten niin?”, ”Olen hämmentynyt…” ja ”En ole varma, onkohan tämä oikein”.
Kuitenkin yhtä tärkeää oli, että toinen oppilas reagoi näihin pieniin merkkeihin, jolloin oppilaat alkoivat yhdessä ajatella ja säädellä ajattelun ja oppimisen kulkua.
Väitöstutkimuksen pohjalta Iiskala ehdottaa, että oppilaan yksilöllisen oppimisen tukemisen lisäksi koulussa tulisi vahvasti tukea oppilaiden yhteistä oppimis- ja ajatteluprosessien säätelyn taitoa. Yhteisen oppimisen ja ajattelun säätelyn taidot tukevat tärkeällä tavalla myös yleisemmin yhdessä toiminnan taitojen kehittymistä.
Kasvatustieteen lisensiaatti Tuike Iiskalan väitöskirja Socially shared metacognitive regulation during collaborative learning processes in student dyads and small groups tarkastetaan perjantaina 2. lokakuuta Turun yliopistossa.