Komissio haluaa EU:n linjaavan vuoden 2030 päästötavoitteet jo tänä keväänä – ennen toukokuun europarlamenttivaaleja ja hyvissä ajoin ennen ensi vuoden Pariisin ilmastokokousta – vaikka nykyiset tavoitteet ovat voimassa vielä melkein kuusi vuotta. Varsinaisen lainsäädäntötyön johtaminen jää syksyllä valittavan uuden komission tehtäväksi.
Yksi syy kiireeseen on se, että jäsenmaat saavuttavat lähes kaikki 20–20–20-säännön tavoitteet, ja osittain jopa etuajassa. Näillä näkymin kasvihuonepäästöt alenevat enemmän kuin 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Myös uusiutuvan energian osuus loppukäytöstä yltää tavoitteeseensa. Suomikin ylittää sille jyvitetyn kovan 38 prosentin osuuden energian loppukäytöstä. Yllätyksenä voi pitää sitä, että pelkästään suositeltavassa energiatehokkuuden parantamisessakin päästään lähes tavoitteeseen.
Komissio hahmottelee yhtä sitovaa tavoitetta
Helsingin Sanomat kertoi torstaina, että komissio olisi ehdottamassa jäsenmaita sitovaksi tavoitteeksi vain kasvihuonepäästöjen vähentämisen 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Samalla uusiutuvan energian uusi 30 prosentin tavoite muuttuisi sitovasta suositukseksi.
Energiatehokkuuden parantamisesta päättämisen komissio lykkäisi myöhemmäksi. Yksi vaihtoehto on jättää se markkinoiden tehtäväksi.
EK:n johtavan energia- ja ilmastoasiantuntijan Mikael Ohlströmin mukaan se olisi järkevä ratkaisu muun muassa siksi, jäsenmaiden ilmastolliset olosuhteet ja energialähteet eroavat toisistaan eikä vielä tiedetä ensi vuosikymmenen kustannustehokkaimpia teknologioita.
Tavoitteen asettaminen energiatehokkuuden parantamiselle on myös hankalaa, koska jokaisella jäsenmaalla on oma käsityksensä siitä, mikä olisi prosentuaalinen lähtötaso, josta parannusprosentti laskettaisiin.
Ohlström sanoo, ettei uusiutuvan energian tukeminen ensi vuosikymmenen alussa lopu kuin seinään, vaikka sitova tavoite muuttuisikin EU-tason tai jäsenmaakohtaiseksi suositukseksi: Käynnissä olevat tukiohjelmat jatkuisivat päätettyihin takarajoihinsa saakka.
Tukematon tuotanto ei kannata
Sen sijaan ”ylimääräiset” tukijärjestelmät, kuten valtiontuet ja verotuskäytännöt, jotka sotkevat EU:n sähkömarkkinoita ja päästökauppaa, loppuisivat vähitellen 2030-luvulla. EU:n kilpailuosasto on jo aloittanut jäsenmaiden kilpailua vääristävien tukien syynäämisen niiden lopettamiseksi.
Uusiutuvan energian vaatimus on luonut EU:hun satojen kansallisten tukien järjestelmän, joka sotkee energiamarkkinoita, maksaa paljon eikä leikkaa päästöjä toivotulla tavalla. Markkinahintaista energiaa ei kannata tuottaa, koska lähes jokaista energiamuotoa aurinkopaneeleista ydinvoimaan ja kivihiilleen tuetaan unionin jollakin kolkalla.
Ohlströmin mukaan tukien karsiminen nostaisi päästöoikeuksien hintaa ja lisäisi puhtia hiipuneeseen päästökauppaan. Teollisuuden mielestä päästökauppa on kustannustehokas tapa vähentää kasvihuonepäästöjä. Sen ainoa huono puoli on EU-keskeisyys: päästöoikeuksien kallistuminen on kompensoitava paljon energiaa käyttäville vientiyrityksille, että ne pärjäisivät globaalissa kilpailussa
Neuvotteluista tulee riitaisat
Jos komission tavoitteista vuotaneet tiedot pitävät paikkansa, sen, europarlamentin ja jäsenmaiden kolmikantaisista neuvotteluista tulee riitaisat. Parlamentti on samaa mieltä komission kanssa vain siitä, että kasvihuonepäästöjä on leikattava 40 prosenttia.
Parlamentti vaatii uusiutuvan energian tavoiteosuuden pitämistä sitovana ja nostamista 30 prosenttiin energian loppukäytöstä. Energiatehokkuuden parannusprosentti pitäisi tuplata 40:een ja tehdä jäsenmaita sitovaksi.
Moni jäsenmaakin haluaa uusiutuvalle energialle joko maakohtaisen tain ainakin koko EU:ta sitovan tavoitteen. Yhden sitovan tavoitteen mallin kannalle kallistuvat jäsenmaat panevat toivonsa siihen, että ne yhdessä komission kanssa pystyvät torjumaan tai ainakin lieventämään parlamentin vaatimuksia.
Uudet ilmastotavoitteet ovat myös maaliskuussa kokoontuvan EU:n päämiesten huippukokouksen asialistalla.