Paltamon toimintamalli työllisti lähes kaikki kunnan 16–64-vuotiaat, myös vaikeasti työllistettävät, työttömät työnhakijat. Toisaalta avoimille työmarkkinoille siirtyminen oli toivottua harvinaisempaa, kun uusia työpaikkoja syntyi niukasti kokeilun aikana heikentyneessä taloudellisessa tilanteessa.
Paltamon kokeilussa pureuduttiin aiempaa perusteellisemmin yksilöiden työttömyyden taustalla oleviin ongelmiin. Kokeiluun työllistetyt kartuttivat pitkäkestoisen työhönvalmennuksen avulla työelämätaitojaan ja työvalmiuksiaan.
Nuoret 16–24-vuotiaat kokivat saavansa suurimman hyödyn työstä Työvoimatalon ulkopuolella. Työvoimayhdistyksen kautta oli mahdollista työllistyä esimerkiksi kunnalle, järjestöihin ja yksityisiin yrityksiin. Saatu työkokemus koettiin ensiarvoisen tärkeäksi sekä tulevaisuuden että oman elämän hallinnan kannalta. Työstä saatu tulo mahdollisti taloudellisen itsenäistymisen.
Lähes puolet Paltamon 25–50-vuotiaista työllistetyistä taas koki, ettei heidän hyvinvointinsa parantunut kokeilun aikana. Malli ei ilmeisesti tarjonnut heille riittävästi näkymiä tulevista työ- ja toimeentulomahdollisuuksista.
Lisää sisältöä elämään, alkoholin riskikäyttö laski
Yli 50-vuotiaat työllistetyt sen sijaan näkivät kokeilun mahdollisuutena palata avoimille työmarkkinoille. Työ ja työssäkäynti merkitsivät tälle ikäryhmälle keskeistä elämänsisältöä. Mielekäs tekeminen, kokemus tarpeellisuudesta ja osallisuus työyhteisössä lisäsivät fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.
Paltamon kokeilun alussa työttöminä olleiden fyysinen ja psyykkinen terveys oli monin mittarein huonompi kuin työssä käyvien. Useimmat tarkastelluista sairauksista, niiden riskitekijöistä ja oireista ovat pitkäaikaisia tai pysyviä, eikä niiden yleisyydessä havaittu huomattavia muutoksia.
Alkoholin riskikäyttäjien osuus pieneni seurantajakson aikana työttömien ryhmässä. Myös tupakoivien osuus pieneni, joskin samanlainen muutos havaittiin myös vertailuryhmissä.
Työllistetyt saivat työterveyshuollon palveluja ja pääsivät toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointiin. Työn, ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutumisen yhdistäminen osoittautui tärkeäksi erityisesti pitkään työttömänä olleille. Eläkeselvittelyn tarvetta oli suhteellisen paljon ja kuntoutuksen mahdollisuudet jäivät hyvin rajallisiksi.
Koetussa elämänlaadussa puolestaan ei tapahtunut suuria muutoksia, mutta yksinäisyys väheni jossain määrin ja kerho- ja yhdistystoimintaan osallistuminen lisääntyi Paltamon työttömillä. Myös luottamus moniin julkisiin laitoksiin, kuten oikeuslaitokseen ja tiedotusvälineisiin, lisääntyi kolmivuotisen seurannan aikana.
Kokeilu maksoi, mutta toi myös säästöjä
Työllisyyskokeilun kustannukset olivat vuosina 2009–2012 yhteensä 13,8 miljoonaa euroa. Samana jaksona kokeilu palautti yhteiskunnalle yli 60 prosenttia siihen sijoitetusta rahoituksesta. Suurimmat kustannussäästöt saavutettiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan säästöinä.
Säästöt sosiaaliturvassa, kuten asumistuessa ja toimeentulotuessa, eivät kuitenkaan toteutuneet odotetulla tavalla. Kokeilu toi näkyviin työkykyyn liittyviä ongelmia ja työllistämisen myötä sairauslomat johtivat lisääntyneeseen sairauspäivärahojen käyttöön.
Kokeilun määräaikaisuus on voinut heijastua sen tuloksiin, kun työttömät ovat tienneet tilanteensa palaavan kokeilun jälkeen ennalleen. Lisäksi on todennäköistä, että osa kokeilun myönteisistä vaikutuksista työttömien terveyteen, työkykyyn ja osallisuuteen tulee näkyviin vasta myöhemmin. Siksi kokeilun vaikutuksia on tärkeää arvioida myös joitakin vuosia kokeilun päättymisen jälkeen.
Arviointitutkimuksen toteuttivat THL, VATT, Lapin yliopisto, Kela, Jouko Kajanojan tutkimusryhmä ja Paltamon työvoimayhdistys ry. Tutkimuksen aikana toteutettiin lukuisia tiedonkeruita Paltamossa ja vertailukuntana toimineessa Sonkajärven kunnassa.