Syyttäjänvirastoihin saapui viime vuonna noin 84 000 asiaa. Määrä pieneni edellisvuodesta yhteensä noin 1 200 asialla. Ratkaisuja tehtiin yhteensä noin 83 000 asiassa. Lisäksi syyttäjät ratkaisivat noin 172 000 rangaistusmääräysasiaa, joista enemmistö oli ylinopeussakkoja.
– Vaativien ja työläiden asioiden suhteellinen osuus jatkoi kasvuaan ja sen myötä kokonaistyömäärä todellisuudessa kasvoi, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sanoo.
Keskimääräinen syyteharkinta-aika oli hieman alle kaksi kuukautta. Käytännössä aika vaihtelee jutun vaativuuden mukaan. Vaativissa asioissa, kuten talousrikoksissa, törkeissä huumausainerikoksissa ja seksuaalirikoksissa, syyteharkinta suoritettiin keskimäärin alle neljässä kuukaudessa. Tavanomaiset asiat, kuten liikennerikokset, käsiteltiin keskimäärin kahdessa viikossa.
Todistelua voitava keventää
Syyttäjillä avoinna olevien vanhimpien asioiden määrä laski. Vuoden 2013 lopussa syyttäjänvirastoissa oli avoinna runsaat 14 000 asiaa. Yli vuoden vanhoista asioista 52 on edelleen lisätutkinnassa, eli syyteharkintaa niissä ei voi suorittaa loppuun ennen esitutkintaviranomaisilta pyydettyjen tutkimusten valmistumista.
Valtakunnansyyttäjän mukaan olennaista työkuorman hallinnassa on myös resurssien ja lainsäädännön kehitys. Syyttäjiä on Suomessa noin 350.
– Rikosjuttujen käsittelyä pitää ennakkoluulottomasti uudistaa ja huolehtia samalla siitä, että rajallisia syyttäjäresursseja käytetään järkevästi. Esimerkiksi todistelu hovioikeudessa voisi perustua käräjäoikeudessa tallennettuun aineistoon. Myös rattijuopumusasiat voitaisiin hoitaa nykyistä yksinkertaisemmin, Nissinen korostaa.
Yleisin syyttäjän ratkaisu asiassa on syytteen nostaminen (70 %), mutta huomattava osa asioista jää myös syyttämättä (13 %) tai syyttäjän päätöksellä loppuun asti tutkimatta (14 %). Syytteistä kirjalliseen menettelyyn ohjataan noin 40 % asioista. Kaikista nostetuista syytteistä hylättiin 6,7 % (5,9 % v. 2012).