Suomi toivoo, että alkuperäiset aineistot säilyisivät sodan tuholta, mutta on halunnut varmistaa tietosisällön säilymisen toimimalla aineistojen turvasatamana.
Suomi on ensimmäisten joukossa ryhtynyt toimimaan uhanalaisten asiakirja-aineistojen turvasatamana. Unescon yleiskokouksen 38. istunnossa 2015 hyväksytty suositus asiakirjallisen kulttuuriomaisuuden suojelusta kehottaa jäsenvaltioita ottamaan turvasäilytykseen digitoitua kulttuuriomaisuutta.
Varsin harva jäsenmaa on tähän mennessä tarttunut tähän mahdollisuuteen toimia globaalin tiedon turvaamisessa.
– Unesco on vedonnut kaikkien yhteiseen vastuuseen kulttuuriomaisuuden suojelusta kriisi- ja katastrofitilanteissa. Suomi yhtyy tähän vetoomukseen. Eri muodoissa oleva kulttuuriperintö on ihmiskunnan yhteinen muisti, jonka varjeleminen ja suojaaminen kuuluu kaikille, sanoo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).
Kulttuuriaineiston turvaan ottaminen toteutettiin kansainvälisessä yhteistyössä ottaen huomioon Unescon suositukset ja pääjohtaja Irina Bokovan esittämät vakavat vetoomukset.
Suomen Kansallisarkisto on aiemminkin toiminut kansainvälisen aineiston turvasatamana. Se otti vuonna 2011 säilyttääkseen Libanonin sisällissodassa kuolleiden tai kadonneiden 70 000 henkilön dokumenttiaineiston sekä maailmaa syyskuussa 1982 järkyttäneiden Sabran ja Shatilan verilöylyjen dokumentointiaineiston.
Samana vuonna Kansallisarkisto otti säilytettäväkseen myös ETYJ:in alaisen Kirgistanin tutkimuskomission aineistot.