Kotikaupunkini Tampereen käyttötalous on tiukalla johtuen yhteisöverojen tuoton vähenemisestä, valtionosuuksien leikkauksista ja kasvavista palvelutarpeista. Tämä on tuttu tilanne useimmissa Suomen kunnissa. Tampereen osalta perusta on kuitenkin edelleen vahva ja nyt meillä on vielä omin toimin mahdollista korjata tilanne.
Olemme haastamassa osana talousarviovalmistelua kotikaupunkimme viranhaltijajohtoa byrokratiatalkoisiin. Vuosien mittaan on kuntiin syntynyt mittava päällikkö- ja suunnittelijaporras ylimmän johdon ja palvelujen tuotannon välille. En väitä, että organisaatiossa olisi tyhjäntoimittajia, mutta pidän selvänä, että tehostamisen varaa on. On arvioitava kriittisesti työn tuottavuus erityisesti näissä tehtävissä ja organisaation tuottavuutta on pystyttävä ehdottomasti nostamaan.
Keskeinen syy suunnittelija-armeijan syntyyn on valtakunnantason päätöksenteossa. Valitettavasti yli puoluerajojen edelleen ajatellaan, että epäkohdat voidaan korjata vain lainsäädännön avulla. Pääministeri Katainen kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota vaatiessaan normien purkamista. Valtion ja kuntien tulisi nähdä itsensä toiminnan mahdollistajina eikä kieltäjinä ja rajoittajina.
Hyvinvointipalvelujen tuotannossa pitää rohkeasti kannustaa työyhteisöjä analysoimaan asiakaspalautetta ja ideoimaan uusia työmenetelmiä. Saatavasta toiminnan tehostumisesta, jota voidaan myös säästöiksi kutsua, tulee uskaltaa myös palkita aktiivisia työyhteisöjä. Näin on tehty myös Tampereella, mutta joidenkin mielestä se eriarvoistaa.
Suomen selviämisstrategian kulmakiveksi tulee ottaa ajatus siirtymisestä normeista vastuuseen ja mahdollistamiseen. Eräänä vaikuttavimpana rakenteellisena toimena on ikäihmisten hoidon laitospainotteisuuden purkaminen. Tämä on jo johtanut syytöksiin heitteillejätöstä. Ymmärtääkseni hiljan säädetyn vanhuspalvelulain tarkoituksena oli parantaa kykyä huolehtia ikäihmisten hoidosta kokonaisvaltaisesti, eikä rakentaa mitoitusloukkua kunnille.
Kotihoitoa ja sitä tukevia palveluja on tehostettava ja keskitettävä laitoshoidon voimavarat tarvitseville. Palvelutarpeiden arviointi ja sen mukaiset toimenpiteet eivät edelleenkään istu suomalaisten käsitykseen hyvinvointipalveluista, vaan sitä kuvaavat mitoitukset ja tasapäinen laatuajattelu.
Suomalaiset ovat systeemiuskovaista kansaa. Meillä uskotaan edelleen siihen, että on tasa-arvoisempaa ja taloudellisempaa, että järjestelmä valitsee hoitopaikan ihmisten puolesta. Nykyisen rahoitusjärjestelmän vallitessa se ei ole mahdollista. Se johtaa siihen, että työssä käyvät saavat asiallista hoitoa työterveydessä ja julkisen hoidon varassa olevat jonottavat. Sitä kautta hoitoisuus kasvaa ja kansantalous kuormittuu entisestään.
Maailmalla – niin lähellä kuin kaukana – on erilaisia malleja henkilökohtaisista terveystileistä. Yhteistä malleille on se, että raha kulkee ihmisen itsensä mukana. Tämä asettaa palveluntuottajat kilpailutilanteeseen ja pakottaa ne parempaan laatuun. Käyttäjän näkökulmasta se takaa valinnanvapautta ja parempaa palvelujen saatavuutta. Keskusta on oikeilla jäljillä tuoreessa ehdotuksessaan terveydenhuollon ja henkilökohtaisen päätösvallan kytkemisestä toisiinsa, mutta maakuntamallia siihen ei kannata sotkea. Julkinen tilaaja ja rahoitusjärjestelmä tarvitaan edelleen, mutta nykyinen kuntavetoinen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä on tullut kerta kaikkiaan tiensä päähän.
Useissa Euroopan maissa on lisäksi käytössä ammatinharjoittajalääkäreihin perustuvia järjestelmiä. He työskentelevät ikään kuin osana julkista terveydenhuoltojärjestelmää, mutta vastaavat itse potilaistaan. Tämä järjestelmä poistaisi suomalaisen kuntavetoisen järjestelmän ongelmia jatkuvasti vaihtuvista lääkäreistä ja suuryksiköissä jonottamisesta. Se ei myöskään ruokkisi lisää pelottelua siitä että joku voisi rikastua julkisesti rahoitetun terveydenhuollon kustannuksella.
Muuten olen sitä mieltä, että nykyistä julkisen talouden ja hyvinvointipalvelujen kriisiytymistä ei ratkaista kuntarakenneuudistuksella – ainakaan pelkästään. Kuntakokeilu luo toivoa. Tarvitsemme terveydenhuollon kannustavan rahoitusuudistuksen – ja pikaisesti.
Kirjoittaja, YTM Harri Airaksinen on asiakasjohtaja VTT:llä, Palvelut ja logistiikka sekä kiinteistöt ja rakentaminen.