Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virénin mukaan julkisen sektorin paisuminen on vaikuttanut osaltaan syntyvyyden laskuun Suomessa. Aiemmin suuremmalla lapsiluvulla pyrittiin turvaamaan hoito ja toimeentulo vanhuusiässä.
– Mutta sitten toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltio käänsi pesuvadin ympäri: kaikille ihmisille luvattiin eläke, ilmainen terveydenhoito, ilmainen huolenpito vanhainkodeissa ja vastaavissa, ja niin edelleen. Miksi ihmisten pitäisi tällaisessa järjestelmässä varautua pahojen päivien varalle? Valtio, Kela ja Sossu pitävät huolen kaikesta, Virén kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.
Hän huomauttaa, että myös kotitalouksien säästämisaste on laskenut tasaisesti hyvinvointipalveluiden laajenemisen myötä.
– Tätä taustaa vasten tuntuu omituiselta, että demografisten ongelmien ratkaisuksi esitetään jatkuvasti vain valtion menojen kasvattamista (ja ankarampaa verotusta). Hullua se on siksi, että ongelmien taustalla on juuri ”hyvinvointivaltion kasvu” ja pyrkimys sälyttää julkiselle vallalle kaikki mahdollinen toimeentuloepävarmuus (vakuutus ilman omavastuuta), Virén sanoo.
– Jos ihmiset joutuisivat edes hetken pohtimaan sitä, kuka heistä pitää huolen, kun he ikääntyvät, suhtautuminen lasten hankintaankin voisi olla erilainen, kuin mitä se on nyt. Kaikille on tietysti mieluisinta vapaamatkustajaratkaisu – ei tarvitse itse tehdä mitään, kun joku muu hoitaa asiat. Rahaa saa takaseinästä ja velkojat saavat hakea saataviaan mistä lystäävät.
Maahanmuutto ei ratkaise kestävyysvajetta
Matti Virén esittää vaihtoehtona ”äärimmäisen epäneutraaleille” lapsilisille tuloveroon tehtävää verovähennystä.
– Kuulostaa tietenkin moraalisesti hienolta voivotella ”köyhien lapsiperheiden” riittämättömästä toimeentulosta, mutta ehkä olisi joskus syytä pohtia mitä kannustinvaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmällä on. Rohkenen väittää, että kiltit sosiaalitädit (tai yleensä sosiologit) ovat vastikkeetonta rahaa jakamalla lisänneet köyhyyttä tässä maassa paljon kuin markkinavoimat konsanaan.
– Joku voi tietysti sanoa, että verovähennykset ovat yhtä tehottomia kuin lapsilisät, mutta ainakin ne olisivat tuloneutraaleja. Ehkä vielä järkevämpi tapa vaikuttaa kehityksen trendiin, olisi tehdä jotain samanlaista kuin Venäjällä: sitoa eläkkeellepääsyikä lapsimäärään. En minua ainakaan häiritsisi, että esimerkiksi kolmen lapsen äidit pääsivät eläkkeelle jo 55-vuotiaina. Olisihan heillä ainakin hoitajat valmiina, Virén toteaa.
Professori huomauttaa, ettei myöskään maahanmuutto tarjoa helppoa ratkaisua supistuvaan lapsilukuun.
– Ongelma on siinä, että kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että maahanmuutto olisi pysyvä ratkaisu huoltosuhde- ja kestävyysvajeongelmiimme (vai onko joku nähnyt sellaisen laskelman?). Maahanmuuttohan on luonteeltaan niin kuin Ponzi -peli, haetaan velkaongelman ratkaisua työntämällä (takaisinmaksu)ongelmat tulevaisuuteen (seuraaville sukupolville).
– Jotta Ponzi -peli ei laukeaisi käsiin, pitäisi meidän löytää jostain ihmisiä paremmat tulot (tuottavuus), työllisyysasteet ja työssäoloperiodit kuin kantaväestöllä. Miten se muuten onnistuu? Maahanmuuttajat ikääntyvät siinä missä kantaväestökin ja heidän hoitamiseensa tarvitaan työvoimaa; tuntuu, että tätä tosiasiaa ei kukaan tunnu huomioivan, Virén toteaa.