Samanlaiset musiikkivalinnat yhdistävät yllättävän monia elokuvahistorian ikonisia kohtauksia.
Openculture-sivuston mukaan musiikki herättää katsojassa kuvallista kerrontaa tai juonenkäänteitä hienovaraisemman tunteellisen reaktion. Samojen sävellysten toistoa ei välttämättä edes tiedosta.
Berklee-musiikkiopiston professori Alex Ludwig nostaa esiin 1200-luvulla sävelletyn Dies iraen (”vihan päivä”). Sen tiettyä kohtaa on käytetty lukemattomissa elokuvissa. Katolisen kirkon sielunmessua on perinteisesti laulettu hautajaisissa ja ennen adventtia.
Ludwigin mukaan muutaman nuotin luomaan tunteeseen on saatu tiivistettyä ”satoja vuosia kristillistä teologiaa”.
Samaa kohtaa on käytetty traagisten kohtauksien edellä muun muassa elokuvissa Amadeus, Hohto, Kellopeliappelsiini, Leijonakuningas, Tähtien sota: Episodi IV, Yksin kotona sekä Harry Potter ja salaisuuksien kammio.
Vox-sivuston mukaan Dies irae esiintyi elokuvissa ensimmäistä kertaa vuonna 1927 Fritz Langin ohjaamassa Metropolis-mykkäelokuvassa.
https://youtu.be/GLGa6vfDTIM