”Suurituloisia suosiviin veronalennuksiin ei todellakaan olisi varaa”

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pitää erittäin todennäköisenä, etteivät hallituksen kaavailemat toimet auta saavuttamaan asetettuja työllisyys- ja hyvinvointitavoitteita.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan talousarvioehdotus tuo lisää myrkkyä työmarkkinoille ja hyvinvoinnille.

– Viime vuosina joka ikisen budjetin yhteydessä on vaadittu kansalaisilta ymmärrystä leikkauksille. Niiden väitetään olevan edellytys tulevaisuuden hyvinvoinnille. Tämän politiikan tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan: työttömyys on kasvanut, syrjäytettyjen määrä lisääntynyt ja eriarvoisuus pahentunut. Myös velkaantuminen on kiihtynyt viime vuoden 5 miljardista jo 5,9 miljardiin, Andersson toteaa tiedotteessaan.

Kaavailtu ansiotuloverotuksen keventäminen on Anderssonin mielestä oikeansuuntainen toimi, kunhan kevennykset kohdentuvat ennen kaikkia pienituloisille.

Ilman erillistä kompensaatiota on hänen mukaansa olemassa riski, että kilpailukykysopimuksen maksukorotukset kiristävät kaikkein pienituloisten palkansaajien verotusta. Perintöverotuksen alennus ja kotitalousvähennyksen nosto eivät Anderssonin mielestä kohdistu oikeudenmukaisesti.

– Suurituloisia suosiviin veronalennuksiin ei todellakaan olisi varaa. Onko hallitus todella miettinyt loppuun asti esitystensä vaikutukset tulonjakoon? Nyt tarvittaisiin todella kipeästi pienituloiset huomioiva veroratkaisu.”

Poimintoja videosisällöistämme

Anderssonin mukaan Suomen talouden ahdingon taustalla vaikuttaa oleellisesti aneeminen kokonaiskysyntä, jota leikkauspolitiikka entisestään pahentaa. Nyt olisi hänen mielestään elvytykselle hyvät edellytykset, kun työttömiä ja käyttämätöntä tuotantokapasiteettia on paljon ja valtio saa lainaa käytännössä ilmaiseksi.

– Leikkauspolitiikka syö paitsi nykyisestä, myös tulevaisuuden hyvinvoinnista. Heikon talouskehityksen, syrjäytymisen, työttömyyden ja kasvavan eriarvoisuuden laskua maksetaan vielä pitkään.”

Työllisyysasteen nosto on Anderssonin mukaan oikea tavoite. Hän korostaa, että työllisyyden noston on kuitenkin väitetty edellyttävän palkkaerojen kasvua. Mallia on haettu Ruotsin kehityksestä. Anderssonin mukaan oleellisin ero Suomen ja Ruotsin välillä ei kuitenkaan ole palkoissa, vaan hyvinvointivaltion rakenteissa ja työllisyyden korostamisessa.

– Kun vertailua muihin Pohjoismaihin harrastetaan, on hyvä huomata, että Ruotsissa työllistymisen tukitoimiin panostetaan huomattavasti Suomea enemmän. Ruotsissa finanssipolitiikka on ylipäänsä elvyttävämpää, ja siellä satsataan mittavasti työllisyyttä ja kokonaiskysyntää tukeviin investointeihin, asuntorakentamiseen ja koulutukseen.

Anderssonin mukaan varsinkin nuorten naisten työllisyys on Ruotsissa Suomea parempi. Yksi syy tähän on vapaaehtoisen osa-aikatyön yleisyys.

– Se on Ruotsissa mahdollistanut työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Suomen hallitus ei ole ollut halukas uudistamaan vanhempainvapaajärjestelmää vastaavalla tavalla tasa-arvoisempaan suuntaan. Lisäksi varhaiskasvatuksen heikentäminen vaikeuttaa meillä naisten työskentelyä.

Mainos