Suomessa asuu noin 50 000 kehitysvammaista henkilöä, joista työikäisiä on noin 30 000. Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem kertoo, että työikäisistä noin 9000 henkilöä on mukana työtoiminnassa. Kaikki eivät kuitenkaan saa työstään asianmukaista palkkaa. Todellisessa työsuhteessa on vain noin 500 henkilöä. Työtoiminnassa mukana oleville maksetaan hyvinvointialueen kautta työosuusrahaa, joka on 0-12 euroa päivässä.
Valtaosa palkkatyöntekijöistä on työllistynyt tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen avulla. Kehitysvammaliiton asiantuntijan mukaan kehitysvammaisista henkilöistä nykyistä huomattavasti isompi määrä voisi työllistyä tavalliseen palkkatyöhön, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Suomessa on tuhansia kehitysvammaisia henkilöitä, joilla on sekä koulutus, että halua työntekoon. On arvioitu, että noin 3000-6000 henkilöä voisi työllistyä työsuhteiseen palkkatyöhön.
Työtoiminnassa mukana olevien työaika määräytyy yksilöllisesti. Osa työtoimintaan osallistuvista tekee töitä viitenä päivänä viikossa ja osa harvemmin. Myös työpäivän pituus voi vaihdella yksilöllisesti. Työtoiminnasta maksetaan työosuusrahaa, joka on keskimäärin 5 euroa päivässä, joka on verotonta tuloa aina 12 euroon saakka. Työosuusrahan määrästä päättää työkeskus ja työkeskusta ylläpitävä organisaatio. Yleensä työntekijä maksaa toimintakeskukselle ylläpitomaksun esimerkiksi lounaasta ja kahvista.
– Työtoimintaa tulisi tarkastella uudestaan, sillä tämänhetkinen työtoiminta on ihmis- ja työoikeusloukkaus, Klem kertoo.
Kokonaisuudessaan noin 9000 kehitysvammaista ihmistä osallistuu työtoimintaan tai työllistymistä tukevaan toimintaan. Noin 2300 henkilöä on avotyötoiminnassa. Avotyötoiminta on tavallisilla työpaikoilla toteutettua sosiaalipalvelua, josta hyvinvointialue maksaa työosuusrahaa.
Kehitysvammaisten palkkatyöstä sekä työ- ja päivätoiminnasta käydään kehitysvamma-alan sisällä paljon keskustelua. Työtoiminnan järjestelmää tulisi uudistaa. Tilalle tarvittaisiin joustava, erilaisia vaihtoehtoja ja urapolkuja tarjoava järjestelmä, jossa yksilön tarpeet, toiveet ja koulutus voidaan ottaa paremmin huomioon.
-Suomessa on jatkunut pitkään sama tilanne. Työllistämisen keinot ovat kyllä olemassa, mutta palvelujen järjestäjät eivät erinäisistä syistä halua käyttää palveluja tai järjestää työtä. Muutama kunta on onnistunut paremmin tarjoamaan mahdollisuuksia ja työpaikkoja myös kehitysvammaisille, Klem kertoo.
Pienemmissä kunnissa tilanne on kuitenkin usein heikompi ja työllistämisen tukikeinoja on vähemmän käytössä.
-Uskon, että jos kehitysvammaisille annettaisiin vain mahdollisuus kokeilla ja tehdä virheitä, määrä olisi vieläkin korkeampi, Simo Klem kertoo.
Suomessa on käytössä tuetun työllistymisen työhönvalmennusta, laatukriteereihin ja tutkimusnäyttöön perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta. Edelliseen hallitusohjelmaan on kirjattu IPS-malli, jossa tarjotaan työllistymisen tukea henkilöille, joilla on mielenterveyden häiriö ja siksi haasteellista löytää itselleen sopivaa työtä. Töitä etsitään avoimilta työmarkkinoilta, henkilön osaamisen ja motivaation perusteella. Painotus mallissa on mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Klem kertoo, että on verrattain yleistä, että henkilöt, joilla on enemmän avuntarvetta työllistymisessä, usein heidät unohdetaan.
– Hyvin yksinkertaisesta asiasta on lopulta kyse. Ihmiset, jotka tarvitset enemmän tukea työllistymiseen, tulisi riittävä määrä tukea antaa, Klem kertoo.
Lähes puolella työssäkäyvistä on ammatillinen koulutus
Kehitysvammaisten ihmisten työllistyminen ja työnteko pitäisi ainakin periaatteessa olla mahdollista. Koulutusmahdollisuuksia kyllä Suomessa on. Tutkimuksia aiheeseen liittyen on tehty verrattain vähän ja edellinen tutkimus on noin kymmenen vuoden takaa. Suuri osa kehitysvammaisista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Kokoaikaisesti on vaikea työllistyä, sillä vuonna 2023 työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saa ansaita 922,42 euroa kuukaudessa. Mikäli kuukausittainen ansio tämän ylittää, eläkettä ei makseta. Jotta työnteko on kehitysvammaiselle kannattavaa, hänen tulee ansaita alle 922,42 euroa tai noin yli 1 700 kuukaudessa.
– Lähes puolella työtoiminnassa mukana olevista kehitysvammaisista on ammatillinen koulutus, Klem kertoo.
Työllistyminen painottuu selkeästi suorittaviin ja avustaviin työtehtäviin. Toimialat painottuvat siivous, keittiö- ja kiinteistöhuollon toimialoille. Syitä valikoituneista aloista voi vain spekuloida, mutta monessa tapauksessa suorittavat ja avustavat tehtävät ovat riittävän helppoja ja niihin on helppo työllistyä, Kehitysvammaliitosta kerrotaan. Yksi syy löytyy myös avoimista työpaikoista kyseisillä aloilla.
Asiantuntijan mukaan kehitysvammaisia kohtaan on nähtävillä työhön liittyvää syrjintää, mutta työnantajien joukosta löytyy myös tahoja, jotka haluavat palkata kehitysvammaisia henkilöitä.
– Kehitysvammaiset ihmiset ovat usein aika kaukana yritystoiminnan ytimestä, eikä yrityksissä ole edes tietoa siitä, että joukko henkilöitä olisi tarjolla, Klem kertoo.
Sosiaalisen vastuun kantaminen
Kehitysvammaisia kohtaan tapahtuvaa työsyrjintää tapahtuu kyllä, mutta sitä on vaikea seurata. Helsingin ja Vantaan kaupungit näyttäytyvät tilastoissa positiivisessa valossa. Simo Klem nostaa esiin sosiaalisen vastuun kantamisen. Palkkatuen avulla yhä useampi työnantaja pystyisi tarjoamaan mahdollisuuden myös enemmän tukea tarvitsevalle työntekijälle.
– Suuri osa kehitysvammaisista ihmisistä on päässyt työelämään kiinni palkkatuen avulla, joka on kaikille yhdenvertaisesti tarjolla oleva tuki TE-toimistosta. Lähtökohtaisesti kuitenkin täysi-ikäiset kehitysvammaiset ihmiset ajautuvat varsin automaattisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, kun aikuistuessa työllistymistä ei tueta riittävästi. Tulppa on edelleen olemassa, vaikka esimerkiksi työkyvyttömyyseläke ei ole enää este TE-toimiston asiakkuudelle, Klem kertoo.
Toki tilanteessa on myös hyviä puolia. Suomessa hoivan ja turvan perinne on vahva ja kehitysvammaisten toimeentulo halutaan turvata. Kuitenkin turvaaminen tarkoittaa osin sitä, ettei mahdollisuuksia työllä hankittuun toimeentuloon juuri ole. Klem kertoo, että työtoiminnassa mukana olevat kehitysvammaiset usein ajattelevat olevansa työelämässä mukana, tehden tavallisia työtehtäviä, mutta todellisuudessa kyse on sosiaalipalvelusta, ei työsuhteesta. Työsuhteessa maksettava palkka noudattaisi yleisiä käytäntöjä.