Nuori ihminen on suojaton, herkkä. Jokainen häneen kohdistuva kiusanteko jää mieleen, eikä unohdu. Anthony Hopkinsin kohdalla muistiin pureutui, että hän kuuli lapsuudessaan kommentoitavan: sinulla on iso pää. Kaikesta oli kuitenkin selviydyttävä, vaikka itseään etsivälle lapselle se voi tuntua hetkittäin mahdottomalta. Merkillinen sattuma oli, että hän näytteli pääosaa surullisessa David Lynchin elokuvassa Elefanttimies (1980)
Tuntuu ihmeeltä, että tuosta itsensä täydeksi mitättömyydeksi kokeneesta hatarasta nuoresta kasvaa voimakkaan itsetunnon omaava teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Ja että hänestä on tuleva palvottu diiva, jota ammattikunta ja media huomioi vailla minkäänlaisia pidäkkeitä: Oscarit ja kuningattaren aateloima.
Menestys johtaa yhä suurempaan palvontaan ja tekee mahdolliseksi sen, että Hopkins kykenee sanomaan ei rooliehdotuksille, jotka muille kelpaisivat jopa ale-hintaan.
Anthony Hopkinsin tiedämme unohtumattomista rooleista esimerkiksi kauhuelokuvissa ihmishirviönä nimeltä Hannibal Lector, joka vangitsi, kidutti ja söi uhrejaan – kunnes joutui viranomaisten vangitsemaksi äärimmäisen vaarallisena psykopaattina. Tuossa tehtävässään hänen vastanäyttelijäkseen tuli yhtä voimakas persoona Jodie Foster.
Viinan kirouksesta
Paitsi ihmishirviön esittäjänä Hopkins on kunnostautunut herkkyyttä vaativien henkilöhahmojen tulkitsijana. Hän on saavuttanut menestystä niin vanhojen brittiläisklassikkojen kuin modernien näytelmien tulkitsijanakin. Muistelmissaan hän kertoo avoimesti kohtaamisistaan suurten elokuvatähtien kanssa, elämänsä surkeista ja hienoista hetkistä.
Rosojakaan ei tilanteiden kertauksista puutu, juopottelujaan ja anteeksi pyyntöjä rakastamiensa ihmisten kanssa, joista tuleekin nolojen tilanteiden luettelointia. Kolme martinia lounaalla oli normaalia, luovalla alalla sitä pidettiin tarpeellisena. Humphrey Bogart sanoi happamasti: ”Älä koskaan luota ihmiseen, joka ei ryyppää. Koko maailma on kolme paukkua perässä”. Hän oli sitä mieltä, että jos maailman johtajat kykenisivät yksinkertaisesti rentoutumaan, mitään YK:ta ei tarvittaisi.
Määrättiinpä Hopkinsille erään teatteriproduktion yhteydessä 1960-luvulla päällystakiksi avustaja, jonka tehtävä oli saattaa näyttelijä teatterista näytöksen jälkeen suoraan tämän asunnolle. Yhteenkään kapakkaan ei ollut lupa poiketa. Tulos oli, että kumpainenkin repsahtivat pahasti pysyvään juopotteluun. Ihme, että Hopkins tuureista selvisi ja saavutti menestyksensä.
Ammattitoverit toinen toistensa litistäjinä
Kovin auvoiselta Hopkins ei omia nuoruutensa koettelemuksia muista. Hän suitsuttaa Judi Denchiä maailman parhaaksi näyttelijäksi. Kertoo Oscar-palkinnon saannista, luettelee arvostamiaan kollegoitaan, mutta ryhtyessään puheharjoituksiin Oliver Stonen ohjaamaan Nixon-filmatisointiin, tunnelma latistuu, hän piti ajatusta järjettömältä. Stone maanittelee, vaimo sanoo, älä suostu.
Parin viikon päästä nimekäs näyttelijäkaarti aloittaa tekstinluennat, joissa Hopkinsin henkilökohtainen murreharjoittaja on täysin epäonnistunut. Stone vain painostaa jääräpäisesti jatkamaan. Lukuharjoitukset inhottavat ja turhauttavat, kollegat irvailevat, varsinkin mafiarooleistaan tunnettu Paul Sorvino: ”Äänesi on täysin vääränlainen”. Se sieppaa.
Litistetty Hopkins marisee ohjaaja Stonelle, joka lohduttaa: ”Onko se läskimaha puhunut sinulle? Ei tarvitse vastata. Tiedän että on. Hän on täysi vauva. Älä piittaa hänestä, ja ei, minä en anna sinulle potkuja, etkä sinä myöskään lähde itse litomaan… Olet täsmälleen oikea mies Nixoniksi, koska olet yhtä sekaisin kuin hän, vainoharhainen ja pelokas.”
Joskus ääliömäinen näyttelijäkollega yrittää karkottaa nuoren kokemattoman uraansa aloittelevan, joskus taas yhtä typerä ohjaajasuuruus ryhtyy simputtamaan tulokasta niin, että koko ura on tuhoutua. Jokainen projekti on uhka ja mahdollisuus, vaan onnekas itsepäinen ja lannistumaton onnistuu. Hopkins todistaa sen muistelmillaan: yrittänyttä ei laiteta.
Kirja on mielenkiintoinen anekdoottikokoelma, koska Hopkinsin kokemushistoria on valtaisa. Syntyjään vuonna 1937 ja aloitettuaan teatteriuran jo vuonna 1960 hänen on onnistunut kohdata maailman teatteri- ja elokuvataiteen mestarit tuolta ajalta aina näihin päiviin saakka. Historian suuret nimet livahtavat hänen työtovereinaan, jälkeen päin nimigalleria tuntuu mahdottomalta: kuuluisuuksia menneiltä suurilta ajoilta aina tämän päivän nimiin saakka.
Anthony Hopkins: Hyvin sinä pärjäsit. Muistelmat. Tammi 2025.