Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Kosken mielestä viime viikolla julkaistussa vuorineuvos Reijo Karhisen raportissa on ”kovin vähän mitään uutta”.
Karhisen tehtävänä oli laatia lista toimenpiteistä, joilla maatalouden yrittäjätuloa voitaisiin parantaa vuositasolla 500 miljoonalla eurolla.
Kosken mielestä ideat ruokaketjun yhteisestä ruokapöydästä, tukipolitiikan keskittämisestä aktiiviviljelijöille, kaupan asiakasdatan avaamisesta, elintarvikeviennin edistämisestä, byrokratian karsimisesta tai alan tukipalveluiden uudelleen organisoinnista keskitettyyn osaamis- ja palvelukeskukseen eivät ole ennen kuulumattomia.
− Mielestäni näistä aiheista on keskusteltu koko ajan. Ei siis ihme, että parhaimmat ja toteutettavissa olevat ideat saivat oitis poliittisen hyväksynnän, Susanna Koski kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa.
Kysymys hänen mielestään kuuluu, millainen arvo raportin ehdottamille toimenpiteille politiikassa annetaan.
− Tämän vaalikauden maatalouspolitiikkaa ovat rytmittäneet erilaiset kriisit, mutta viljelijät ovat olleet ahtaalla jo paljon aiemmin. Moni on jo ehtinyt lopettaa viljelyn.
− Eräänlaisena turvalauseena onkin jo ennätetty todeta, että ”monia Karhisen hyvältä kuulostavia ehdotuksia ei voi sellaisenaan siirtää käytäntöön” (Ilkka 8.2.). Itselleni tämän politiikan suurimpia mysteereitä on, miten ihminen ei voi muuttaa ihmisten säätämiä lakeja tai toimintatapoja.
Karhisen raportin arvo on Kosken mielestä nähtävä myös niin, että se voisi toimia eräänlaisena manuaalina, johon kulloinkin harjoitettua politiikkaa voi peilata ja pohjata.
− Oma mielikuvitukseni kotimaisen maatalouden tulevaisuudesta on nimittäin koetuksella tilanteessa, jossa seuraavan hallituksen muodostaisivat maamme punavihreät puolueet.
Koski epäilee, että tilannetta, jossa politiikka ei pysty omin toimin tai edes ulkopuolisin neuvoin uudistumaan, tarkoitetaan sanottaessa, että politiikka on rikki.
− Kun maataloutta ei alan hallinnossa käsitellä ensisijaisesti elinkeinona ja liiketoimintana, vaan ruuantuotannolle asetetaan muitakin arvoja esimerkiksi suhteessa ympäristöön, tekee se kannattavuuden kehittämisestä haasteellista, jopa toissijaista, Koski sanoo.