Silja Paavola viittaa lähihoitaja Emmi Koskisen kirjoitukseen Facebookissa. Hän kertoo, miksi ei työskentele enää kotihoidossa.
– Työ kotihoidossa olisi monen hoitajan mielestä mielenkiintoista, jos työn tekemisen edellytykset olisivat kunnossa. Yhä useampi hakeutuu muille aloille, sillä ei halua riskeerata terveyttään eikä hyväksy sitä, miten pienillä resursseilla asiakkaita hoidetaan. Kotihoitoa on yritetty kehittää kaikilla muilla tavoilla paitsi lisäämällä hoitohenkilökuntaa, Paavola moittii.
Hänen mukaansa Koskisen kirjoitusta vastaavia viestejä tulee SuPeriin päivittäin. Työntekijät ovat todella huolissaan hoidon laadusta ja omasta jaksamisestaan.
Nordcare-tutkimuksen mukaan Suomessa on Pohjoismaiden heikoin henkilöstömitoitus vanhustenhoidossa. Erityisesti kotihoidon asiakasmäärät ovat kasvaneet ja asiakkaat ovat aikaisempaa huonokuntoisempia. Henkilöstömäärää ei ole tästä huolimatta lisätty riittävästi.
SuPerin tuoreen kotihoidon selvityksen mukaan työntekijöistä vain 19 prosenttia kokee, että hoito- ja palvelusuunnitelmat toteutuvat hyvin. Selvityksen mukaan työnantajat rikkovat lakien määräyksiä laadukkaasta hoidosta. Työnantajat eivät myöskään puutu Työturvallisuuslain mukaisesti työntekijöiden haitalliseen kuormitukseen.
– Kotihoidon työntekijöiden henkinen ja fyysinen kuormittuminen on tosiasia, joka heijastuu myös sijaisten haluttomuutena kotihoidossa työskentelyyn, Paavola sanoo.
Sijaisten palkkaamatta jättäminen säästöjen aikaansaamiseksi on vähentynyt, mutta entistä useammin sijaisia ei yrityksistä huolimatta saada.
– Näissä tilanteissa vakituiset työntekijät joutuvat ottamaan jo ennestään täydelle asiakaslistalleen lisää käyntejä. Tämä aiheuttaa huolta ja huonoa omaatuntoa, koska hoidon laatu kärsii. Työntekijät väsyvät myös fyysisesti mahdottomaan työtahtiin ja sairauslomat ovat lisääntyneet. Lähes puolet esimiehistä ei ota työntekijöidensä huolta vakavasti, Paavola sanoo.
SuPer julkisti selvityksen hoitajien työkuormasta kesällä 2016. Selvityksen mukaan lähi- ja perushoitajista 93 prosenttia oli huolissaan hoidon laadusta. Hoidettaville ei ole riittävästi aikaa eikä heidän yksilöllisiä tarpeitaan pystytä huomioimaan. Vastaajista 70 prosenttia joutuu tekemään vähintään viikoittain asioita, jotka ovat ristiriidassa heidän omien arvojensa kanssa.