Politiikan veteraani ja kokoomusvaikuttaja Raimo Ilaskivi, 91, kirjoittaa Puheenvuorossa hallituksen talouspolitiikasta.
– Vanhana ekonomistina ja poliitikkona olen kiinnittänyt huomiota erääseen sanaan, joka huolestuttavan usein on toistunut keskusteluissa. Tuki, tuki, tuki. Eniten sitä on vaadittu lisää, harvemmin toivottu karsittavan, Raimo Ilaskivi toteaa.
– Sanat loppuvat mutta ei lopu into eikä luottamus siihen, että tukien avulla luodaan entistä parempi kansalaisia ja elinkeinotoimintaa palveleva hyvinvointiyhteiskunta.
Ilaskiven mukaan säännöllisesti unohdetaan, että tuet maksaa joko veronmaksaja tai lainanantaja. Hänen mukaansa kuvitelma siitä, että veronkiristyksille olisi edelleen varaa, on harhaa.
– Entä lainanottoon turvautuminen, jota nollakorkojen oloissa mielellään puolletaan? Se saattaa monia houkutella, mutta veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Kun takaisinmaksun aika koittaa, korkotaso saattaa olla jo paljonkin korkeampi ja elleivät verotulot takaisinmaksuun riitä, vanha halpa velka joudutaan maksamaan uudella, kenties paljonkin korkeamman korkotason lainalla. Nykymenolla, kasvaviin budjettialijäämiin turvaavalla, tällainen tilanne on todellinen lainaloukku.
Raimo Ilaskivi muistuttaa, että ”hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa”. Tämä on hänen mielestään tausta opposition taholta tulleelle arvostelulle.
– Lisätään menoja vaikka tuloja katteeksi ei vastaavasti ole osoitettukaan – tässä arvostelun ydin. Ja viittaus seurauksiin: Budjetin alijäämä tulee kasvamaan ja velkataakka lisääntymään. Jatkona sitten pakkotilanne, jossa verotusta on kiristettävä tai jo päätettyjä menoja karsittava. Hyvinvointiyhteiskunnan puitteet tulevat rapistumaan – ellei jotakin ratkaisevaa osata sekä uskalleta tehdä.
Ilaskiven mukaan ”luulisi, että tukikeskustelu olisi ollut jo sinänsä vakava varoitussignaali. Mutta kun ei”.
– Viimeksi tätä kirjoitettaessa julki heitettiin jälleen uusi tukimuoto, yli 55-vuotiaitten muuta korkeampi palkkatuki. Rakennetaanko meille siis nopealla vahdilla yhteiskuntaa, joka entistä tukevammin seisoo savijaloilla, jotka huonon, sateisen taloussään koittaessa murtuvat? Ei se vanhaan, hyvään suomalaiseen taloudenpitoon oikein sovellu.
Hänen mukaansa vuonna 2023 valtion velkataso on useita kymmeniä miljardeja euroja nykyistä suurempi.
– Kun toisaalla kansantulo polkee paikallaan, on Suomi satavarmasti rikkonut kasvu- ja vakaussopimuksen kriittiset rajat: budjettialijäämä on ylittämässä kolme prosenttia kansantuotteesta ja vastaavasti lainanoton kasvu merkitsee 60 prosentin velkasuhteen ylitystä, Raimo Ilaskivi varoittaa.
– Mitä tekee tällöin EU, varsinkin jos Suomi vielä on sen puheenjohtajamaa? Ja mitä tekevät luottoluokittajat, jotka toistaiseksi ovat läpi sormien katsoneet Suomen säilymistä AA+ tasolla? Olisikohan ryhdistäytyminen hallitustyöskentelyssä nyt paikallaan? Ei huolta huomisesta on nimittäin huonoakin huonompi talouspolitiikan ohjenuora.