Suomi sodassa: Näin se voisi tapahtua, kertoo Huoltovarmuuskeskus

Huoltovarmuuskeskus on laatinut sidosryhmiensä kanssa kuvitteellisen skenaarion yhteiskunnan kestokykyä haastavasta äärimmäisestä kriisistä: Suomen joutumisesta sotaan.  Skenaario ei ole ennuste, vaan kuvitteellinen tapahtumakulku. Se kuvaa mahdollisen tilanteen kehittymisen kriisiytymisestä eskalaation kautta pitkittymiseen ja miten se haastaisi yhteiskunnan palveluja, tuotantoa ja infrastruktuuria.

Huoltovarmuus tarkoittaa kriittisten toimintojen, kuten energian, logistiikan, terveydenhuollon ja viestintäverkkojen, turvaamista häiriötilanteissa. Se perustuu laajaan yhteistyöhön viranomaisten, yritysten ja muiden toimijoiden välillä. Häiriöiden syvetessä vastuu siirtyy yhä enemmän valtiolle, ja käyttöön otetaan poikkeusolojen keinot, kuten varmuusvarastot ja lainsäädännöllinen ohjaus.

Ensimmäinen luot­tamuksellinen versio skenaariosta julkaistiin Huoltovarmuuskeskuksessa ja sen ympärille rakennetussa Huoltovarmuusorganisaatiossa viime vuonna. Huoltovarmuusorganisaatiossa on edustettuna noin 1500 yritystä ja kymmeniä viranomaisia. He ovat kokeneet skenaarion erittäin hyödylliseksi, joten Huoltovarmuuskeskus päätti tehdä julkisen version kaikkien käyttöön.  

Valmisteluun on osallistunut asiantuntijoita ainakin Puolustusvoimista, Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksesta sekä Lupa- ja valvontavirastosta.

– Julkisuudessa keskustellaan paljon sotilaallisista uhkista. Keskustelua on käyty vähemmän siitä, miten yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvattaisiin äärimmäisessä kriisitilanteessa. Yrityksillä on tärkeä rooli yhteiskunnan kriisinkestävyydessä ja myös maanpuolustuksen jatkuvuudessa. Yritysten puolelta on toivottu jo pitkään tällaista skenaariota ja sitä kautta yhteistä varautumisperustaa, sanoo pääjohtaja Janne Känkänen Huoltovarmuuskeskuksesta tiedotteessa.

– Skenaarion julkaisulla haluamme varmistaa, että mahdollisimman laajalla yritysjoukolla on mahdollisuus varautua ja harjoitella yhtenäisin perustein myös ääritilanteisiin. Korostan, että sotilaallisen konfliktin mahdollisuus on edelleen epätodennäköinen, eikä Suomeen Puolustusvoimien arvion mukaan kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa.

Mitä skenaariossa siis kerrotaan?

Skenaario kuvaa, miten Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö voisi kehittyä ja millaisia vaikutuksia sillä olisi yhteiskunnan huoltovarmuuden kannalta. Kyse ei siis ole ennusteesta, vaan työkalusta varautumisen arviointiin eri toimijoille.

Skenaario etenee vaiheittain. Alkutilanteessa geopoliittinen jännite alkaa kasvaa loppukesästä. Ukrainaan on saatu aselepo, ja Venäjän sotilaallinen aktiivisuus lisääntyy Itämerellä. Venäjän sotaharjoituksissa Operoi­tavat alueet ulottuvat Ahvenanmaan läheisyyteen ja venäläinen sota-alus on pysytellyt pitkään Pohjanlah­della kansainvälisillä vesialuilla. Tällaisen harjoituksen yhteydessä Suomen merivartioston alus on Helsingin läheisyydessä joutunut turvaamaan alueellista koske­mattomuutta varoituslaukauksia ampumalla. Harjoitustoiminnan takia myös meriliikenne Itäme­rellä on kärsinyt häiriöistä. ”Kadonnut miina” on esimer­kiksi katkaissut kaupallisen meriliikenteen hetkeksi kokonaan useaksi päiväksi.

kyber- ja informaatiovaikuttaminen voimistuu ja Suomen sisäinen tilanne on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti epävakaa. Yhdysvallat on käpertynyt itseensä ja Suomen itärajalle kerääntyy välineellistetyn maahantulon uhreja. Suomen kansainvälinen luottoluokitus on laskenut, ja yhteiskunnassa on laajaa tyytymättömyyttä.

Kriisin ensi vaihe

Ensimmäisessä vaiheessa (0–3 kk) eletään loppusyksyä. Polaaripyörre lupaa tammikuulle ankaraa pakkaskautta. Kyberhyökkäykset, tietoliikennehäiriöt ja sähköverkon ongelmat heikentävät kriittisiä palveluja. Logistiikka häiriintyy, lääkkeiden ja energian saatavuus heikkenee ja kansalaisten luottamus rapautuu. Informaatiovaikuttaminen lisää pelkoa ja hamstrausta.

Työvoimapula pahenee, kun jopa noin 20 000 Suomessa sote-alalla sekä erityisesti it -asiantuntijatehtävissä ja teknisissä erityisasiantuntijatehtävissä työskente­leviä ulkomaalaistaustaisia poistuu maasta. Myös osa kansainvä­lisistä yrityksistä vetää ulkomaalaisia työn­tekijöitään pois Suomesta. Hoivapalveluiden saatavuutta joudutaan kutistamaan.

Kyberhyökkäykset haittaavat pankkien toimintaa, ihmiset hamstraavat käteistä. Tietoliikenneyhteydet ja sähköt pätkivät. Tehotilanteen ollessa tiukka tilanne vaikeuttaa erityisesti energiaintensiivisen prosessiteollisuuden toimintaa, jossa tuotantoa joudutaan ennakoimat­tomien sähkökatkojen varalta jopa ajamaan alas laiterikkojen välttämiseksi.

Satamissa IT-järjestelmien ongelmat, sähkökatkot ja reititysmuutokset hidastavat lastien käsittelyä, mikä aiheuttaa pullonkauloja kuljetuksissa, mikä edelleen haastaa varastokierron suunnittelua ja sujuvuutta. Saatavuushaasteet näkyvät erityisesti tuontiriippuvai­sissa tuotteissa, mutta kotimaisenkin tuotannon osalta näkymät heikkenevät nopeasti, jos kulje­tuksia ei saada normalisoitua.

Toinen vaihe – vakava häiriö

Toisessa vaiheessa (3–6 kk) tilanne eskaloituu avoimeksi konfliktiksi. 17. joulukuuta eduskunnan on tarkoitus aloittaa joulutauko, kun tunnistuslennon kohteena ollut venäläinen hävittäjä putoaa maahan. Nopeasti leviää uutinen, että hävittäjä on ammuttu alas, mutta tietoa ei ole vahvistettu. Venäjä syyttää tapahtuneesta Suomea ja Natoa.

Sotilastiedustelun mukaan Venäjällä on niin päättäessään kyky rajoitetun sotilaallisen operaation käynnistämiseen aikaisintaan viikon kuluttua. Pääesikunta on jo aiemmin käskenyt valmistautumaan materiaalin hajauttamiseen materiaalin suojaamiseksi sotilaalliselta iskulta sekä joukkojen perustamisen valmistelemiseksi. Poikkeusolot ja puolustustila otetaan käyttöön, ja Suomi siirtyy kohti sotataloutta.

Ensin julistetaan poikkeusolot ja otetaan käyttöön valmiuslait. Samalla valmistellaan valmiiksi puolustustilalain käyttöönottoa, jos sitä pian tarvittaisiin. Venäjän tulkinnassa tämä tarkoittaa, että Suomi ja Nato aikovat ryhtyä sotimaan Venäjää vastaan. Kuluu alle viikko, kun Venäjä käynnistää massiivisen drooni- ja ohjusiskun samalla kun päättävissä asemissa olevia suomalaisia salamurhataan.

Sotilaalliset iskut kohdistuvat erityisesti kriittiseen infrastruktuuriin: energia-, liikenne- ja tietoliikenneverkkoihin sekä logistiikkaan. Seurauksena on laajoja sähkökatkoja, kuljetusketjujen katkeamista ja talouden äkillinen lama.

Iskut aiheuttavat välittömiä tuhoja ja ketjuuntuvia vaikutuksia: öljyjalostamo ja satamien laitteet vauri­oituvat, sähköverkkoon kohdistuvat vahingot aiheut­tavat laajoja sähkökatkoja, tie- sekä siltavauriot katkovat liikenneyhteyksiä. Itämeri muuttuu sotatoimialueeksi ja logistiikka pirstoutuu.

Ulkomaankaupan tyrehtyminen aiheuttaa talousshokin. Hinnat nousevat nopeasti. Arjen peruspalvelut heikkenevät, ja säännöstelyä otetaan käyttöön. Iskujen jäljet lisäävät terveys- ja turvallisuustoimijoiden kuormitusta ja järjestelmän paineita.

Kaupunkiasun­noista suuri osa muuttuu lämpöjen katkettua reilussa vuorokaudessa asuinkelvottomiksi, kun sisälämpötila laskee alle 10 asteeseen. Ihmiset pyrkivät mahdolli­suuksien mukaan pois isoista kaupungeista, mutta palvelujen saatavuus haja-asutusalueilla on rajallista.

Puolustustilalaki otetaan käyttöön 3. tammikuuta. Suomi on nyt sodassa.

Samalla täyttyvät Naton 5. artiklan kriteerit. Päätöstä kollek­tiivisesta maasotilaallisesta väliintulosta arvioidaan tarkkaan. Samaan aikaan EU ja kahdenväliset liitto­laismaat reagoivat nopeasti tarjoamalla materiaalisia, logistisia ja humanitaarisia toimenpiteitä ja kansain­välisen avun toimet käynnistyvät. Ruotsi ja muut lähi­alueen valtiot tarjoavat laajaa siviili- ja sotilaallista tukea mahdollisuuksiensa mukaan, mutta pyrkivät samalla välttämään joutumista suoran sotilaallisen voiman­käytön kohteeksi.

Kolmas vaihe

Kolmannessa vaiheessa (6–12 kk) sota laajenee ja pitkittyy, sillä sotilaallisten sekä huoltovarmuuteen liittyvien ensim­mäisten vastatoimien seurauksena Venäjä ei saavuta sabotaaseilla ja rajatuilla sotilaallisilla operaatioilla ja kaukovaikuttamisella tavoitteitaan. Tämä johtaa siihen, että Venäjä yrittää lisää. Näin konflikti eskaloituu ja seuraa laajamittainen sota.

Sotatalouteen siirtyminen vaikuttaa merkittävästi kansalaisten arkeen. Kulutustavaroiden saatavuus heikkenee ja säännöstelyä otetaan käyttöön. Resurssit ohjataan puolustukseen ja kriittisiin toimintoihin, siviilituotanto supistuu ja valtion rooli taloudessa kasvaa. Logistiikka toimii vajaalla teholla ja riippuvuus ulkomaisesta avusta kasvaa. Samalla jatkuvat iskut kuluttavat infrastruktuuria ja korjauskykyä. Kansalaisten arkea leimaa niukkuus, häiriöt ja kasvava köyhyys.

Media ja kulttuurituotanto alkaa heijastaa ympäröivää maailmaa: isänmaallisuus, uhraukset ja yhteinen vastuu ovat nyt viestin pääsisältö. Julkinen keskustelu muuttuu, ja kriittiset näkökulmat vaimenevat, ja ne myös pyritään rajaamaan kansallisen yhtenäisyyden tieltä.

Neljäs vaihe – kulutussota

Neljännessä vaiheessa (yli 12 kk) kriisistä tulee pitkäkestoinen “kulutussota”.

Ensimmäiset kuukaudet kuluivat valmiuden nostamiseen, reservien mobilisoin­tiin, varastojen ja varajärjestelyiden käyttöönottoon, kriittisten toimintojen skaalaamiseen ylös ja vähemmän kriittisten alas. Nyt yhteiskunta siirtyy tilapäisestä varautumisesta pysyvään niukkuuden hallintaan.

Talouden logiikka muuttuu: tehokkuuden sijaan korostuu toimintavarmuus ja omavaraisuus. Huoltovarmuus integroidaan osaksi normaalia toimintaa, ja kriittisten resurssien saatavuus nousee keskiöön. Valtion ohjaus vahvistuu, mutta samalla kansalaisten ja yhteisöjen rooli arjen selviytymisessä kasvaa. Suurimmaksi sisäiseksi riskiksi muodostuu luottamuksen ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden heikkeneminen.

Mikäli Venäjä kykenee toiminnallaan kattavasti vaikuttamaan näiden saatavuuteen Suomessa, yhteiskunnan toimintakyky ja sen myötä puolustuskyky heikkenee olennaisesti. Soti­laallisen ja siviiliyhteiskunnan välinen raja hämärtyy. Puolustus ei ole vain joukkoja ja kalustoa, vaan sähkö­verkkoja, sairaaloita, tietoliikennettä ja logistiikkaa. Jokainen häiriö infrastruktuurissa tuntuu rintamalla, ja jokainen onnistuminen siviilipuolella vahvistaa sotilaal­lista kykyä. Puolustus on järjestelmä, joka ulottuu nyt jokaisen kansalaisen arkeen.

Sota päättyy

Jokainen sota päättyy aina lopulta. Silloin siirrytään sopeutumiseen, jossa yhteiskuntaa rakennetaan uudelleen. Paluu ei tapahdu entiseen, vaan syntyy uusi tasapaino, jossa kriisin opit – erityisesti huoltovarmuuden merkitys – jäävät pysyväksi osaksi järjestelmää.

Keskeinen johtopäätös on, että moderni sota kohdistuu laajasti koko yhteiskuntaan, ei vain sotilaallisiin kohteisiin. Huoltovarmuus, infrastruktuuri ja kansalaisten luottamus muodostavat keskeisen osan kansallista kestokykyä.