Suomi on noussut yhden sijan sijalle 15 IMD:n tuoreessa 63 maan kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa. Suomi ohitti tuloksissa Saksan ja otti hieman kiinni muita Pohjoismaita.
Talouskehityksen ja työmarkkinoiden vahvistuminen sekä muun muassa kansainväliset investoinnit ovat tulosten mukaan nostaneet Suomen sijoitusta. Suomen lisäksi korkealle sijoittuvista läntisistä kehittyneistä teollisuusmaista sijoitustaan paransivat Sveitsi, Irlanti, Australia ja Islanti, joka nousi sijalle 20.
Muista Pohjoismaista Tanska on hieman laskussa sijalla 8, Ruotsi vakaasti sijalla 9 ja Norja laskussa sijalla 11.
EU:n ja euroalueen asema tuloksissa heikkeni, kun suuret maat, Saksa (nyt 17.), Britannia (23.) Ranska (31.), ja Italia (44.), putosivat kaikki 2–3 sijaa. Lisäksi Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin sijoitus heikkeni. Monen Aasian maan sijoitus sen sijaan parani, joskaan ei Kiinan.
EU-maista heikoimmin sijoittuivat Kaakkois-Euroopan Kroatia (60.), Kreikka (58.), Slovakia (53.), Romania (49.), Bulgaria (48.) ja Unkari (47.) Palkintokorokemaat pysyivät samoina, mutta järjestys vaihtui, kun pienet kaupunkivaltiot Singapore ja Hongkong ohittivat Yhdysvallat.
Parhaimmillaan Suomi oli IMD:n vertailussa 2. sijalla vuonna 2002. Suomen sijoitus on tällä vuosikymmenellä pyörinyt haarukassa 15–20.
Suomi paransi varsinkin taloudellisessa menestyksessä
Kokonaisindeksi jakautuu neljään kokonaisuuteen ja ne edelleen kukin viiteen alakohtaan. Neljä pääkokonaisuutta ovat taloudellinen kehitys, julkisen hallinnon tehokkuus, yritysten suorituskyky sekä infrastruktuuri.
Suomi pärjää heikoiten taloudellisen kehityksen kokonaisuudessa. Toisaalta juuri tässä suhteessa Suomen sijoitus on parantunut eniten viime vuodesta kansainvälisten investointien ja työllisyyskehityksen ansiosta. Kansainvälisiä investointeja on mitattu maahan ulkomailta tulevien suorien sijoitusten virralla suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2017. Se voi vaihdella vuosittain paljon.
Sijoitus yritysten suorituskykyä mittaavissa aiheissa on parantunut kolme sijaa. Myönteistä kehitystä on tapahtunut kaikilla viidellä osa-alueella. Neljästä kokonaisuudesta Suomi sijoittuu parhaiten infrastruktuurissa, nyt sijalle 5, missä on parannusta yksi sija. Erityisesti koulutus, teknologinen infrastruktuuri sekä terveys ja ympäristö ovat indikaattorin mukaan Suomessa vahvoja.
Julkisen hallinnon tehokkuudessa Suomi on sijalla 17, missä on heikennystä kaksi sijaa viime vuodesta. Julkinen talous ja veropolitiikka heikensivät nyt Suomen asemaa, vaikka instituutiot ja lainsäädäntö sitä paransivatkin.
Maaraportissaan IMD listaa maiden sijoitukset myös yksittäisten muuttujien osalta. Taloudellisessa kehityksessä tärkeimmäksi nousee suorien sijoitusten virta vuonna 2017. Tämä muuttuja voi kuitenkin vaihdella vuodesta toiseen paljonkin yksittäisten yrityskauppojen tahdissa.
Heikkouksien puolelle IMD listaa muun muassa polttoaineiden hinnan. Se johtuu korkeasta verotuksesta, joka on kuitenkin tärkeä kulutusta ohjaava ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä tekijä Euroopassa. Polttoaineiden veroton hinta on Suomessa kilpailukykyinen. Suorien sijoitusten kanta on Suomessa suhteellisen matala, mikä näkyy indeksissä heikkoutena.
Julkinen sektori näyttäytyy indeksissä tehokkaana ja kilpailulainsäädäntö vahvana. Heikkouksiksi lasketaan korkea verotus sekä työmarkkinoiden jäykkyyksiä lisäävä lainsäädäntö.
Yritysten suorituskyvyssä vahvuuksia ovat muun muassa tilintarkastus ja laskentatoimen palvelut sekä rahoituspalvelut. Heikkouksina nähdään tehtyjen työtuntien määrä ja palkkataso. Jälkimmäinen on kuitenkin suhteessa kansantalouden tuottavuuden tasoon.
Infrastruktuurissa Suomi on maailman kärkeä ilman puhtaudessa ja ympäristön suojelussa, peruskouluissa, immateriaalioikeuksissa sekä kommunikaatioteknologiassa ja teknologisissa taidoissa. Heikkouksiksi nousevat väestörakenne ja -kasvu, investoinnit viestintäteknologiaan sekä korkean teknologian viennin vähäisyys.
IMD pyytää vastaajia valitsemaan maan viisi tärkeintä houkutustekijää 15 annetusta vaihtoehdosta. Suomen kolme tärkeintä houkutustekijää ovat korkea koulutustaso, osaava työvoima sekä luotettava infrastruktuuri.
Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta
IMD:n kilpailukykyindeksi analysoi sitä, ”miten maat ja yritykset kokonaisuutena hyödyntävät kykyjään vaurauden tai voittojen saavuttamiseksi”. Indeksi on pysynyt samankaltaisena vuodesta 2001, joskin käytetyt muuttujat vaihtuvat jonkin verran.
Kokonaisindeksi lasketaan 143 tilasto- ja muista sekundaarilähteistä saadun ”kovan” muuttujan ja 115 yritysjohtajille ja muille vaikuttajille suunnatulla kyselyllä hankitun ”pehmeän” muuttujan vakioituna ja painotettuna summana. Kysely tehdään internetin kautta siten, että vastaajat ottavat kantaa väittämiin 7-portaisella asteikolla. Pehmeiden muuttujien painoarvo on noin yksi kolmasosa. Lisäksi kerätään tietoa 82 taustamuuttujasta. Yhteensä kriteerien määrä on siten 340.
IMD:n helmi-maaliskuussa 2019 toteutettuun kyselyyn vastasi eri maissa yhteensä 6[nbsp]093 henkilöä. Koska kukin henkilö vastaa kyselyyn oleskelumaataan koskien, vastauksia oli keskimäärin 97 maata kohti. Suomesta saatiin sata vastausta.
IMD:n indeksi on ollut pitkään teknisesti lähes sama. Siihen pätee edelleen Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan aiemminkin esittämä kritiikki.
Etla huomauttaa, että menestys vertailuissa on jonkinlaisessa yhteydessä talouden vallitsevaan nykytilaan, mutta se ei ennakoi tulevaa kehitystä. Vertailun virhemarginaali on 5–10 sijaa molempiin suuntiin.
Etlan mielestä itse sijoitusta enemmän huomiota pitäisi kiinnittää kansakunnan kilpailukykyyn vaikuttaviin tekijöihin ja niiden edistämiseen.
Lisäksi osa muuttujista on sellaisia, että on epäselvää, onko kyseessä negatiivinen/positiivinen vai pikemminkin neutraali asia (esim. korkea verotus julkishallinnon tehokkuuden kannalta), ja osa sellaisia, että ne ovat toisistaan riippuvaisia (esim. korkea tuottavuus ja korkea palkkataso, joista edellinen luokitellaan positiiviseksi ja jälkimmäinen negatiiviseksi tekijäksi yritysten suorituskyvylle).
IMD:n vertailun kanssa kilpaileva, lokakuussa 2018 julkaistu World Economic Forumin vertailu sijoitti Suomen sijalle 11 laajemmassa 140 maan ryhmässä. WEF:n seuraava, niin ikään alkuvuonna 2019 kerättyyn aineistoon perustuva vertailu julkaistaan syksyllä.
Toisin kuin WEF, IMD sekoittaa kilpailukyvyn osatekijöitä sen tulemiin; jos Suomen edellytykset ovat nykytilannetta paremmat, IMD:n näkemys on WEF:ää pessimistisempi. WEF mittaa varsin puhtaasti pidemmän aikavälin rakenteellista kilpailukykyä, kun taas IMD:n mittarissa on mukana myös lyhyen aikavälin kustannuskilpailukyvystä kertovia muuttujia.