Heti ensi alkuun on myönnettävä, että otsikko on provokatiivinen: asia ei ole näin yksinkertainen eikä missään nimessä koko totuus.
Mutta kieltämättä ihmetyttää ekonomistien kritiikki synkistelyn vaaroista. Viimeksi professori Mika Pantzar syytti Ylen uutisissa talouden ja politiikan eliittiä pelotteluilmapiirin ruokkimisesta. Se on Pantzarin mukaan johtanut varovaisuuteen, iloinen kulutusjuhla on loppunut, mikä heikentää talouskasvua.
Samat professorit ovat neuvoneet hallitusta välttämään leikkauksia, jotta talouskasvua ei vaarannettaisi. Tämän linjan ehkä tunnetuin apostoli on Paul Krugman, joka viimeksi syytti euroalueen päättäjiä talouden kuristamisesta ja spekuloi Suomen eurojäsenyydellä.
Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että euroaluetta on kyetty vakauttamaan ainakin osittain oikeilla metodeilla. Kriisimaiden valtionvelkojen korot ovat rauhoittuneet, paniikki-ilmapiiri on poistunut.
Suomen eurojäsenyys ei ratkaise Suomen ongelmia eikä niitä tee. Jos katsotaan jäsenyyden alkuajoista talouden kehitystä, niin eurosta on ollut hyötyä. Tämän sanottua on toki myönnettävä, että viime vuosina eurotalous on ollut surkeassa jamassa. Maat, Suomi apukoulun priimuksensa, ovat eläneet yli varojensa.
Ongelmien ydin on maailmanmarkkinoiden hyytymisessä ja Euroopan hintakilpailukyvyn heikkenemisessä. Euro voisi olla tässä tilanteessa heikompi, mutta ei kustannusongelmaa voida vain valuutan avulla korjata. Jos näin tehtäisiin, jäisivät perkaamatta kustannusta lisäävät rakenteet, kuten esimerkiksi verotus, työn hinta, julkisen sektorin koko ja työntuntien määrä. Tämä työ vain siirtyisi eteenpäin ja rakennemuutos olisi myöhemmin tehtynä kivuliaampi.
Työmarkkinajärjestöt aloittivat savotan sopimalla lähes nollakorotuksista. Hallitus jatkaa valtiontalouden sopeuttamista kehysriihessä. Tähän mennessä menoja on supistettu ja veroja kiristetty viiden miljardin edestä. Sen on tehnyt sixpack-hallitus ja siinä on viisi miljardia enemmän kuin mitä keskustajohtoiset hallitukset tekivät viime vuosikymmenellä.
Mutta Pantzarin väitteen voi aivan hyvällä omalla tunnolla kääntää ylösalaisin. Monet ekonomistit eivät synkistelleet vaan päinvastoin varoittelivat hallituskauden alussa hallitusta tekemästä liian rajuja sopeutustoimia, jotta velkakriisin aiheuttama paniikki ei leviäisi Suomeen.
Huolimatta pahasta jälkiviisastelun mausta, rohkeampi säästölinja olisi voinut olla perusteltu. On huomattava, että taloutta on koko ajan elvyttänyt ennätysalhaiset korot. Korkomenot alkavat kasvaa, jos velkaantuminen ei loivene. Luottoluokittajat seuraavat Suomeakin.
Talouden suoriutumisen ratkaisee talouskasvu, mutta omat säästötoimet ovat hyvä apu. Kun kasvu alkaa ja säästöt on jo tehty, velka vähentyy ripeästi. Näin tapahtui 1990-luvulla. Valtiontalous muuttui tuolloin lopulta vahvasti ylijäämäiseksi, mikä antoi mahdollisuuden 2000-luvun lopun elvytykselle. Kaikesta synkistelystä huolimatta.