Mediassa on viime aikoina ollut viljalti keskustelua tapauksista, joissa ikäihmisen hoidossa tai hoivassa on jokin mennyt pieleen. Eniten huomiota ovat saaneet hoivakotien kuolemantapaukset, jotka ovat herättäneet paitsi surua myös huolta laajemmin hoivan tilasta. Tämä on täysin ymmärrettävää.
On kuitenkin tärkeää asettaa tapahtumat mittakaavaan.
Suomessa yli 50 000 ikääntynyttä on palveluasumisen piirissä, ja heistä yli 90 prosenttia on ympärivuorokautisessa palveluasumisessa eli hoivakodissa, jossa on henkilöstöä töissä myös yöaikaan. Hoivavuorokausia kertyy siis karkeasti arvioituna noin 15 miljoonaa joka vuosi. Siihen mahtuu valtava määrä kohtaamisia niin asukkaiden, läheisten ja henkilöstön kesken.
Ikääntyneiden hoivakodeissa eletään normaali kotiarkea, joka on samalla hyvin samankaltaista kuin muuallakin: on yhteisiä ruokailuja, pukemista ja pesemistä, juttelemista, kyläilijöitä. Toisaalta siinä on ihan omia piirteitään, sillä hoivakodissa asutaan usein vain kuukausia tai korkeintaan pari vuotta elämän viimeisellä suoralla ennen kuolemaa. Asumisaika on lyhentynyt pitkälti siksi, että hoivakotipaikan saa nykyään myöhäisemmässä vaiheessa. Aivan liian moni joutuu odottamaan liian pitkään tarvitsemaansa hoivakotipaikkaa.
Läheskään kaikki ikäihmiset eivät myöskään muuta hoivakotiin, vaan yli 85-vuotiaista vain noin 15 prosenttia on ympärivuorokautisen hoivan piirissä Suomessa ja kaikista yli 75-vuotiaista vain kuutisen prosenttia. Tämä kuvastaa osaltaan sitä, miten hauraassa kunnossa hoivan asukkaat tyypillisesti ovat.
Yritykset ja järjestöt kertovat avoimesti toimintansa laadusta.
Viime viikkoina keskusteluun on noussut hoivan laatu ja henkilöstömitoitus. Onko hoivakodeissa hyvä olla? Riittääkö henkilöstön aika? Onneksi näissä kysymyksissä ei tarvitse arvailla, vaan tietoa on runsaasti saatavilla.
Monet hoivayritykset ja -järjestöt raportoivat avoimesti asiakas- ja henkilöstötyytyväisyydestä sekä omasta laatutyöstään.
Kyse ei ole pienistä aineistoista: esimerkiksi pelkästään Attendon asukkaille, läheisille ja henkilöstölle suunnattuun tyytyväisyyskyselyyn vastasi viime vuonna yli 20 000 ihmistä ja Esperin asukastyytyväisyyskyselyyn yli 6300 ihmistä. Kyse on siis Suomen hoivan mittakaavassa merkittävistä vastaajamääristä.
Tuloksetkin ovat rohkaisevia: asukkaiden suositteluhalukkuutta mittaava NPS (net promoter score) on molemmilla toimijoilla keskimäärin 50. Se on erittäin hyvä tulos NPS-asteikolla, joka on -100–100.
Vastaavia tuloksia raportoivat julkisesti myös monet muut yritykset ja järjestöt, jotka tuottavat hoivapalveluita. Palautetta kannustetaan antamaan myös kyselyiden ulkopuolella. Toimijat kuuntelevat asukkaitaan, heidän läheisiään ja omaa henkilöstöään, jotta toimintaa voidaan kehittää entisestään. Huomionarvoista on, että monella toimijalla on tavanomaisten palautekanavien lisäksi verkkosivuillaan myös niin sanottu whistleblower-kanava, jossa voi ilmoittaa epäilemistään epäkohdista tai rikkomuksista täysin anonyymisti. Sosiaalihuollon henkilökunnalla on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista, ja monessa organisaatiossa tämä on mahdollista tehdä myös nimettömänä.
Eri toimijoiden verkkosivuilla voi tarkastella yllä mainittujen elementtien lisäksi esimerkiksi omavalvontaohjelmia sekä yksittäisten hoivakotien omavalvontasuunnitelmia.
Toimijoiden lisäksi myös viranomaiset tarkastelevat hoivan tilaa, ja tuore Lupa- ja valvontavirasto kertoikin hiljattain tiedotteessaan, että vanhustenhuollon valvonta lisääntyi viime vuonna. Aluehallintovirastoissa ja Valvirassa, jotka edelsivät uutta virastoa, tuli viime vuonna vireille yhteensä lähes 900 vanhustenhuollon valvonta-asiaa. Suurimmassa osassa toiminta todettiin asianmukaiseksi, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että hoiva on pääosin Suomessa turvallista ja laadukasta. Kuten pitääkin.
THL:n kyselyn mukaan vuonna 2024 Suomessa parhaat asiakasarviot saaneista hoivakodeista yhdeksän kymmenestä oli yrityksen tai järjestön pyörittämiä.
Tietoa siis on, kunhan vaan on tahtoa sitä tutkia. Ja tiedon pohjalta voi sanoa, että ikääntyneet ovat pääosin hyvin tyytyväisiä – kunhan vaan pääsevät hoivakotiin. Liian usein ikäihminen joutuu sinnittelemään kotihoidon turvin, vaikka voinnin puolesta tarve olisi selvästi tukevammalle hoivalle.
On aika kertoa, mitä lupaamme yhteiskuntana ikääntyvälle väestöllemme.
Ikääntyneiden hoivasta on leikattu henkilöstöä ja rahaa tällä hallituskaudella, kun ympärivuorokautisen hoivan vähimmäismitoitus laskettiin 0,6:een. Hali vastusti mitoituksen alentamista. Lainsäädännön muutokset ja hyvinvointialueen säästöpaineet ovat osuneet ikääntyneiden palveluihin, kuten hoivan ja kotihoidon peittävyyteen eri alueilla.
Koska väestömme ikääntyy kiivasta tahtia ja valtiontalous on tiukoilla, meidän tulisi yhteiskuntana käydä rehellinen keskustelu yli puolue- ja sektorirajojen. Mitä lupaamme ikäihmisillemme? Palvelujen saatavuus ja sisältö sekä kustannukset ja esimerkiksi läheisten rooli ikäihmisen hoivassa ovat suuria kysymyksiä, jotka herättävät ihmisissä epätietoisuutta.
Tämä epätietoisuus meidän tulisi taklata, jotta huolen tilalle tulee luottamus sote-järjestelmäämme kohtaan.
