Ihmisoikeussopimuksilla, median painostuksella ja tasa-arvoaktiiveilla on ollut tärkeä rooli muutoksen aikaansaamisessa.
– Parisuhdeväkivaltaan liittyvän lainsäädännön uudistuksia tehdään yhä paljolti oikeusjärjestelmän ulkopuolelta tulevan painostuksen seurauksena. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja lehdistön voimakas kampanjointi näyttävät nopeuttaneen muutoksen toteuttamista, Helsingin yliopistossa aiheesta väitellyt Riikka Kotanen sanoo.
Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen myötä valtiolle tuli ensimmäistä kertaa velvollisuus huolehtia perusoikeuksien toteutumisesta myös yksityisten välisissä suhteissa niin sanottuun turvaamisvelvoitteeseen perustuen. Velvoite edellyttää valtion ottavan aktiivisesti vastuuta heikomman suojasta.
– Vasta sen jälkeen uhrin suojaamisen paine alkoi tulla kriminaalipolitiikkaan myös oikeusjärjestelmän sisältä. Lainsäädännössä painopiste on siirtynyt laajemminkin väkivallan uhreja ja heidän suojeluaan huomioivaan suuntaan. Vaikka oikeudellisesta sääntely on aiempaa yhdenvertaisempaa ja väkivallan uhrin asema on parantunut huomattavasti, suomalaista oikeusjärjestelmää on yhä varaa parantaa, Kotanen arvioi.
Kotasen mielestä oikeusjärjestelmän ja sen ulkopuolisten toimijoiden yhteistyötä tulisi tiivistää sekä väkivallan uhrin että tekijän auttamiseksi.
– Valtion ja kuntien auttamisvastuut pitäisi kirjata jo lainsäädäntöön konkreettisina täytäntöönpanovelvoitteina, hän toteaa.
Valtiotieteen maisteri Riikka Kotasen väitöskirja Näkymättömästä näkökulmaksi – Parisuhdeväkivallan uhrit ja oikeudellisen sääntelyn muutos Suomessa tarkastettiin Helsingin yliopistossa viime perjantaina.