Nykyistä Nato-kumppanuutta on vahvistettava, todetaan ajatuspaja Toivon tuoreessa Ulkopolitiikka nyt! Euro-Atlanttinen Suomi -julkaisun toimenpide-ehdotuksissa.
– Nato-jäsenyyden on oltava Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena. Jäsenyys parantaisi turvallisuutta ennaltaehkäisevästi ja vahvistaisi Suomen asemaa läntisen arvoyhteisön jäsenenä. Jäsenyyden edistämisessä yhteistoiminta Ruotsin kanssa on suotavaa, ehdotuksessa linjataan.
Julkaisu on kokoelma ansioituneiden tutkijoiden, asiantuntijoiden ja vaikuttajien puheenvuoroja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kansainvälisen politiikan ajankohtaisista teemoista.
Ulkoministeriön keväällä 2016 tilaama arvio käy perin pohjin läpi Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset.
– Raportti päätyy kuitenkin maamme Nato-jäsenyyden kannalta selkeään johtopäätökseen: Suomen Nato-jäsenyys todennäköisesti vahvistaisi Suomen välitöntä turvallisuutta, sillä maa pääsisi viiden artiklan turvatakuiden piiriin ja vahvistaisi pelotetta mahdollista hyökkäystä vastaan, toteaa puolustukseen ja kansainväliseen turvallisuuteen keskittyvän Centre for Defence and Security (ICDS) -tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Pauli Järvenpää.
Suomi ja Ruotsi yhdessä Natoon?
Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet Krimillä keväällä 2014, separatistien harjoittamien sotatoimien jatkuva ja aktiivinen tukeminen itäisessä Ukrainassa sekä Venäjän asevoimien toistuva ja uhitteleva voimannäyttö maalla, merellä ja ilmassa ovat muuttaneet käsitystä Itämeren alueen turvallisuudesta.
Venäjä on jyrkästi ilmaissut vastustavansa Suomen (ja Ruotsin) liittymistä Natoon ja tehnyt selväksi, että jäsenyys vaikuttaisi kielteisesti Suomen ja Venäjän kahdenvälisiin suhteisiin.
Järvenpään mukaan Venäjän mahdollisista vastatoimista Suomen Nato-jäsenyyteen ei ole selkeitä arvioita, mutta Naton laajentuminen lähemmäs Venäjän raja-alueita nähdään Moskovassa yleisenä uhkana Venäjän intresseille.
– On kuitenkin myös huomioitava, miten Suomen EU:n jäsenyys liittää meidät jo nyt siihen joukkoon, joka taloussanktioineen on Natoon lailla osa Venäjän voimatoimia vastustavaa ryhmittymää.
– Toisaalta Venäjä ei reagoinut erityisen vahvasti Viron, Latvian ja Liettuan jäsenyyteen keväällä 2004 tai Puolan jäsenyyteen vuonna 1999. Pohjoismaista Islanti, Norja ja Tanska ovat Natoon perustajajäseniä jo vuodelta 1949, eivätkä niiden Venäjä-suhteet ole siitä kärsineet.
Järvenpään mukaan Ruotsi on Suomen kannalta turvallisuuspoliittisesti merkittävä maa.
– Olisi kuitenkin epäviisasta sitoa Suomen Nato-jäsenyys Ruotsin toimiin jäsenyyden suhteen. Selvää toki on, että asialle olisi eduksi, jos voisimme edetä ruotsalaisten kanssa samanaikaisesti kohti jäsenyyttä.
Ulkoministeriön raportin sanoin: ”Näyttääkin siis siltä, että vaikka Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen jäsenhakemus muuttaisi huomattavasti poliittista maantiedettä Euroopassa, ja se ainakin väliaikaisesti lisäisi jännitteitä Naton ja Venäjän välillä, strategisesti katsoen se olisi selvästi parempi vaihtoehto kuin kummankaan maan erillinen liittyminen.”
– Tätä kirjoitettaessa Naton jäsenhakemus ei kuitenkaan tunnu olevan Tukholmassa lähiaikojen asialistalla.
Järvenpää korostaa, että pysymällä Naton ulkopuolella Suomi ja Ruotsi pahimmillaan saattavat lisätä epävarmuutta Itämeren alueella, eikä päinvastoin.
Suomi on Ruotsin kanssa Naton Walesin huippukokouksessa syksyllä 2014 esittelemän ”vahvistetun kumppanuuden” (Enhanced Opportunities Partners, EOP) kautta erityisen läheisessä suhteessa Natoon.
– Liioittelematta voi sanoa, että olemme niin poliittisesti kuin sotilaallisestikin niin lähellä läntistä puolustusliittoa kuin se on mahdollista olematta liittokunnan jäsen.
– Meidän asemamme antaa mahdollisuuksia monenlaisiin turvallisuutta lisääviin yhteistyömuotoihin. Nato on kuitenkin vahvasti korostanut, että liittokunnan turvatakuut koskevat vain jäsenmaita.
Sotilaallinen voimatasapaino
Turvallisuusanalyytikko, prikaatikenraali evp. Juha Pyykösen mukaan Suomen Nato-jäsenyys parantaisi edellytyksiä puolustaa ja siten nostaa ennaltaehkäisevää kynnystä nopeimmin ja eniten.
– Tämä näkyy etenkin Baltiassa, jossa Naton sotilaallisen läsnäolon vahvistuminen on tasoittanut sotilaallista voimatasapainoa, vakauttanut tilannetta ja heikentänyt Venäjän mahdollisuuksia vaikuttaa läntisiin naapureihinsa. Oikein toteutettuna puolustuksellisten kykyjen lisäämistä ei tarvitse kokea uhkana, kuten Norja on osoittanut säilyttämällä hyvät suhteet Venäjään. Näin pelätty Venäjän reaktio voisi jäädä siedettäväksi, Pyykönen arvioi.
Ajatushautomo Martens Centerissä työskentelevä kansainvälisten suhteiden tohtori Niklas Nováky korostaa, että liberaalin maailmanjärjestyksen heikentyminen on Suomen näkökulmasta huolestuttava kehitys, sillä kansainvälisen järjestelmän sääntöpohjaisuuden olemassaolo vahvistaa pienten valtioiden asemaa.
– Tästä johtuen Suomen ulkopolitiikan kulmakivenä tulee tulevaisuudessa olla Euroopan vakauden ja etenkin EU:n yhtenäisyyden edistäminen. Tämän lisäksi Venäjän varustautuminen ja sotavoiman käyttö sen rajojen ulkopuolella ovat korostaneet Suomen tarvetta lisätä puolustuksellisia kykyjään sekä Nato-jäsenyyden harkintaa, Nováky toteaa.
Jäsenyys vai kumppanuus?
Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpon mukaan Nato on edelleen Suomen tärkein monenvälinen yhteistyötaho oman puolustuskyvyn kehittämisessä.
– Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomelle on keskeistä osallistua Naton harjoitustoimintaan puolustuskykymme kehittämiseksi ja kumppanuutemme vahvistamiseksi.
Orpon mukaan ero jäsenyyden ja kumppanuuden välillä on kuitenkin selvä.
– Kokoomus on vuoden 2006 puoluekokouspäätöksestä alkaen kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä. Jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä, Suomen turvallisuutta parantava vaikutus ja se vahvistaisi Suomen kansainvälistä asemaa läntisen arvoyhteisön jäsenenä.
– EU:sta ei tehdä puolustusliittoa eikä pysyvä rakenteellinen yhteistyö hoida Suomen kansallista puolustusta. Nato on jatkossakin Euroopan sotilaallisesta maanpuolustuksesta huolehtiva organisaatio omille jäsenmailleen. Suomi huolehtii puolustuksestaan sotilaallisesti liittoutumattomana maana, tiiviissä puolustusyhteistyössä EU:n, Naton ja pohjoismaisen yhteistyön puitteissa sekä kahdenvälisten kumppaneidensa kanssa, Orpo kirjoittaa.
Kylmän sodan peruja olevassa ajattelussa vahvistuva EU on joskus nähty Naton kilpailijana ja kiilana transatlanttiselle suhteelle.
– Näin ei todellakaan ole. Se, että eurooppalaiset maat vahvistavat kykyjään, hyödyttää myös Natoa ja tasapainoisempaa taakanjakoa, Orpo toteaa.