Alustavien tietojen mukaan EU:n jäsenmaiden ja Islannin vuosittaisten päästöjen keskiarvo on 2008–2012 ollut 18,8 prosenttia vähemmän kuin vertailuvuonna, kun vuonna 1997 määritetty tavoite EU:lle oli -8 prosenttia.
Vuonna 2020 päästöjä arvioidaan aiheutuvan noin 24,5 prosenttia vähemmän kuin vertailuvuonna, kun Kioton koko toiselle velvoitekaudelle (2013–2020) asetettu tavoite on 20 prosenttia vähemmän. Koko kaudella 2013–2020 EU:n päästöjä arvioidaan olevan 22,8 prosenttia vähemmän kuin vertailuvuonna.
Myös Suomi on selvällä marginaalilla saavuttamassa kaudelle 2008–2012 Kioton pöytäkirjassa asetetun päästötavoitteen.
Vuosien 2008–2012 päästövähennykset johtuvat pääsääntöisesti ilmasto- ja energiasektorin rakenteellisista muutoksista ja vain osittain talouskriisistä. Erityisesti uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen ovat vähentäneet päästöjä.
Tilastot kertovat myös, että EU:ssa ja Islannissa taloudellinen kasvu on onnistuttu eriyttämään päästöjen kasvusta. Vuosina 1990–2012 EU-maiden ja Islannin yhteenlaskettu BKT kasvoi yli 44 prosenttia, kun taas kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 19 prosenttia.
Päästöintensiteetti eli päästöjen suhde kansantalouden kokoon lähes puolittui, ja EU:n päästöintensiteetti on nyt suurimpien talousalueiden alhaisimpia. Vuonna 2012 EU:n kansalainen tuotti keskimäärin 9 tonnin päästöt, mikä on 24 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990.
Suomen päästöintensiteetti vuonna 2012 oli EU:n jäsenmaista 11. alhaisin, mutta vähentynyt hieman hitaammin kuin muualla EU:ssa ja Islannissa vuosina 1990–2012. Päästöt asukasta kohden ovat EU:n seitsemänneksi korkeimmat ja vähentyneet hieman hitaammin kuin muualla EU:ssa 1990–2012.
Jos päästövähennystahti jatkuu samana, EU tulee vuoteen 2020 mennessä nykyisillä toimenpiteillä vähentämään päästöjä 5,5 gigatonnia enemmän kuin mihin se on Kioton sopimuksessa sitoutumassa 2008–2020.
Luvut käyvät ilmi EU:n YK:n ilmastosopimukselle antamasta lähetteestä.