Vuosikymmeniä suomalaispoliitikot olivat varteenotettavina idänpolitiikan osaajia. Suomalaisten näkemyksiä arvostettiin Euroopan pääkaupungeissa ja Yhdysvalloissa.
Presidentti Urho Kekkonen tunsi aikansa neuvostojohtajat. Presidentti Mauno Koiviston arvostuksesta kertoi yhteydenpito Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa.
Neuvostoliitto oli vaikea naapuri, mutta suhteellisen ennustettava. Nikita Hruštšovista Mihail Gorbatšoviin itänaapuri ei ollut sotilaallinen uhka, vaikka maa puuttui osittain suomalaisten myötävaikutuksella Suomen sisäisiin asioihin.
Vallanvaihdokset Moskovassa eivät juuri vaikuttaneet Suomen asemaan. Neuvostoliiton johtajaruletti kuitattiin varovaisen myötäsukaisesti.
Suomalaiset selviytyivät NL:n ja maan kommunistijohdon kanssa. Suomen ulkopolitiikan tavoite toteutui. Sisäpolitiikassa Suomi kuitenkin suomettui, kun varottiin suututtamasta suurta naapuria.
NL hajosi 21. joulukuuta 1991. Suomi käytti tilaisuutensa ja hakeutui Euroopan yhteisön jäseneksi.
Venäjä on ollut itärajan takana 30 vuotta. Vuosikymmenet ovat todistaneet, että suomalaisten arviot naapurista ovat menneet usein pahasti metsään.
Suomen ratkaisut ja poliitikkojen kannanotot ovat tuskallista luettavaa. Erityisen ikävään valoon joutuvat arviot, jotka on tehty Georgian sodan ja Krimin valtauksen jälkeen.
Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) edisti voimakkaasti Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamista. Lipposen seuraaja, nykyinen puhemies Matti Vanhanen (kesk) piti vielä 2016 mahdottomana, että Venäjä voisi painostaa Saksaa kaasutoimituksilla.
Fennovoiman Hanhikiven kariutunut ydinvoimalahanke on näyttävä muistomerkki siitä, kuinka suomalaiset juoksivat venäläisten ja Rosatomin ansaan.
Entiset elinkeinoministerit Olli Rehn (kesk) ja Jan Vapaavuori (kok) ovat selitelleet hallituksien toimintaa, joka perustui eduskunnan päätökseen vuodelta 2010. Vapaavuoren mukaan ”ei kukaan tässä maailmassa osannut ennakoida röyhkeyden määrää”.
Toinen surullinen luku on suomalaispoliitikkojen arviot naapurimaista. Presidentti Tarja Halonen epäili 2016, että Vladimir Putinia demonisoidaan liikaa. Halonen on luonnehtinut Putinia ystäväkseen.
Suomalaiset suhtautuivat yhtä ylimielisesti virolaisiin kuin venäläiset suomalaisiin. Halosen lausahdukset ovat tunnettuja esimerkkejä.
Monelta jäi huomaamatta suuret muutokset, kun Neuvostoliitto vaihtui Venäjäksi? Olennaista ei ollut se, mikä katosi, vaan se mikä jäi.
Sosialismi romahti, mutta Venäjä ja venäläisyys eivät hävinneet mihinkään. Poliittisen järjestelmän vaihtumista merkittävämpää oli Baltian maiden itsenäistyminen ja Varsovan liiton loppu. Venäjältä katosi etupiiri – käytännössä kaikki muu paitsi Kaliningrad sekä Suomelta ja Japanilta viedyt alueet.
Tämä jäi liian vähälle huomiolle ja tuuditti suomalaiset päiväunille. Herätyskello soi vasta viime vuonna.
Kolmikko Jussi Halla-aho (ps), Heidi Hautala (vihr) ja Alexander Stubb (kok) huomasivat muutokset. Ja tietysti virolaiset.
Vanhemmasta polvesta ainakin yksi oli jyvällä. Koiviston 2001 ilmestyneestä kirjasta Venäjän idea olisi saanut perustaa uusille linjauksille toiveajattelun sijaan.
”Kun jostakin on taisteltu ja venäläistä verta vuodatettu, niin sen jälkeen se on pyhää Venäjän maata.”
”Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu. Sillä tavalla mekin kuulumme heidän ajattelussaan heidän puolellensa.”
