Keskustan ministeriryhmä päätti valtioneuvoston yleisistunnossa 17.11.2022 saamelaiskäräjälakiesitykseen jättämänsä eriävän mielipiteeseensä poikkeukselliseen virkkeeseen: ”Keskustan ministeriryhmä huomauttaa, että erimielisen hallituksen esityksen antaminen eduskuntaan saattaa aiheuttaa jo eduskunnassa käsittelyssä olevien esitysten osalta ennakoimattomuutta normaalien pelisääntöjen noudattamisessa.”
Kyseessä oli myrskyvaroitus, jonka realisoitumista on saatu tällä viikolla seurata hallituksen luonnonsuojelulakiesityksen mennessä läpi eduskunnan vakiokunnista opposition esittämässä muodossa keskustan tuella. Vihreät ehtivät jo toteamaan keskustan irtautuneen yksipuolisesti hallitusyhteistyöstä, mutta ovat sen jälkeen tyytyneet vaatimaan hallitusviisikon kutsumista koolle. Aiemmin hallituksen rivien hajoamista on saatu todistaa myös ennallistamisasetuksessa.
Tilanne on johtanut siihen, ettei Suomessa enää ole olemassa selvää hallituspohjaa, joka olisi sitoutunut viemään hallituksen esitykset sovitussa muodossa läpi eduskunnasta, vaan siirrytty malliin, jossa jokainen kysymys ratkaistaan erikseen, osa myös oppositiosta tukea hakien.
Asetelmaa voidaan verrata maailmalta tuttuihin vähemmistöhallituksiin, joissa hallituksella ei ole takanaan parlamentin enemmistön automaattista tukea. Voidaankin sanoa, että vaikka muodollisesti enemmistöhallitus on edelleen olemassa, on Suomessa nyt käytännössä vähemmistöhallitus.
Tilanne on kuitenkin vähemmän dramaattinen kuin ensin voisi kuvitella. Muissa Pohjoismaissa vähemmistöhallitukset ovat olleet viime vuosina hyvinkin yleisiä. Ruotsissa valta vaihtui juuri vaaleissa vasemmistolaiselta vähemmistöhallitukselta oikeistolaiselle vähemmistöhallitukselle. Myös Tanskaa on viime vuosina johdettu vähemmistöhallituksin. Suomen tilanne, jossa vähemmistöhallitus on nähty viimeksi vuonna 1977, onkin suhteessa verrokkimaihin varsinainen kummajainen.
Mitään syytä ei ole sille, miksi se mikä toimii muualla Pohjoismaissa – ja mikä on toiminut aikanaan myös Suomessa parikymmentä kertaa – ei voisi toimia myös nyky-Suomessa. Vähemmistöhallituksen muodostaminen on politiikan työkalupakissa oleva keino, joka voi olla paras ratkaisu sellaisessa tilanteissa, jossa muuten olisi edessä poliittinen umpikuja tai liiallisen laajapohjaisuuden aiheuttama toimintakyvyttömyys.
Suomessakin on siten hyvä alkaa totuttautua ajatukseen, että myös tätä maata voidaan joku päivä johtaa vähemmistöhallituksella. Tässä mielessä Marinin hallituksen muuntautuminen käytännölliseksi vähemmistöhallitukseksi ei ole lainkaan huono asia.
