Suomessa kehitettiin uusi menetelmä mikroakkujen valmistamiseksi

Sähkökemiallisesti aktiivisia orgaanisia litiumelektrodikalvoja käyttämällä voidaan tehdä aiempaa tehokkaampia mikroakkuja.

Entistä pienemmät laitteet tarvitsevat entistä pienempiä akkuja. Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet sähkökemiallisesti aktiivisia orgaanisia, ohuita litiumelektrodikalvoja, joita käyttäen voidaan tehdä aiempaa tehokkaampia mikroakkuja.

Tämä onnistui, kun tutkijat valmistivat litiumtereftalaattia, litiumioniakulle äskettäin kehitettyä anodimateriaalia, käyttäen yhdistettyä atomi- tai molekyylikerroskasvatustekniikkaa (ALD/MLD).

Mainos - sisältö jatkuu alla

Tohtorikoulutettava Mikko Nisula Aalto-yliopistosta kertoo, että mikroakkujen valmistuksessa haaste on saada ne varastoimaan suuria määriä energiaa pieneen tilaan.

Yksi keino parantaa energiatiheyttä on valmistaa akut kolmiulotteiseen 3D-mikrorakenteeseen perustuen. Se voi lisätä tehollisen pinta-alan akun sisällä jopa monikymmenkertaiseksi. Materiaalien valmistus tarkoitusta varten on kuitenkin osoittautunut erittäin hankalaksi.

– ALD on loistava menetelmä valmistaa 3D-mikrorakenteeseen sopivia akkumateriaaleja. Menetelmämme osoittaa, että ALD-tekniikalla voidaan tuottaa orgaanisia elektrodimateriaaleja, mikä lisää mahdollisuuksia valmistaa tehokkaita mikroakkuja, sanoo Nisula.

Tutkijoiden kehittämä litiumtereftalaatin kasvatusprosessi noudattaa hyvin ALD-tyyppisen kasvun perusperiaatteita, mukaan lukien itsekyllästyvät pintareaktiot, jotka ovat välttämättömyys pyrittäessä valmistamaan kolmiulotteisella arkkitehtuurilla varustettuja mikrolitiumlaitteita.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Litiumtereftalaattikalvojen varausominaisuudet ovat erinomaiset, eikä johtavia lisäaineita tarvita. Elektrodin suorituskykyä voidaan tehostaa entisestään kasvattamalla litiumtereftalaatin päälle ohut suojakerros LiPON-elektrolyyttimateriaalia.

– Sen avulla litiumtereftalaation stabiilisuutta voidaan parantaa ja näin materiaalin kapasiteetista säilytetään 200 lataus-/purkukerran jälkeen yhä yli 97 prosenttia, tutkijat sanovat.

Menetelmää koskeva tutkimus on julkaistu Nano Letters -lehdessä.

Mainos